Tätä blogia ei muuten päivitetä enää, mutta melko hyvä korvaava tuote voisi olla tuleva isä.

Vaimo valitteli, kun on peppu niin kipeä. Ihmekös tuo on, sillähän on kovasti koulutettuna ihmisenä istumatyö! Ei kai semmoista työtä ole keksittykään, jossa tärkein työväline ei kuluisi tai kipeytyisi kovasti. Minulla on semmoinen työ, jossa tarvii käyttää käsiä ja päätä, joten nytkin on kädet melko kuivat ja iho rikki, eikä päänsärkykään ole kovin vieras asia.

Niin että millaanen työ minulla on? Minä vastailen puhelimeen ja järkkäilen hommia. Kerään irtonaiset rahat pois kuljeksimasta.Yritän olla pyllistämättä toiseen suuntaan samalla, kun kumarran toisaalle. Yritän hoitaa hommat.

Täytyy nyt lisätä vielä yli kappalehyppäysten, että... Onkohan muuten kappalehyppäysten sana? Ja onko se yhdyssana? Vai yhdys sana? Kappale hyppäysten. Höh. Ihan tyhmä juttu!

Niin siis vaimo käski sanoa vielä näin selän takaa huutaen, että hänen persettä ei kyllä vedetä mihinkään tämmöiseen blogihöpötykseen! Eikä kuulemma hänen perseestä puhuttaessa panna sanoja kenenkään suuhun. Kuulemma ihan sama mistä ja kenen työstä puhutaan, mutta perse pitää jättää rauhaan! Nämä kirjoitettiin sanelusta.

Enhän minä, rauhan ihminen, voi vaimoni tahtoa vastaan toimia, vaan on elettävä niinkuin käsketään. Eli kaikki mitä aiemmin luitte, ei ole totta. Tai siis julkaisukelpoista. Kyllähän se perse ihan oikeasti on kipeä, mutta ei sitä saa kuulemma kertoa kaikille. Naapurille taisin livauttaa... Eli jos nyt tapaatte tuttavianne, niin älkää kaikesta huolimatta kertoko kenellekään, että koti-isin vaimon ahteria juilii.

Tuli muuten tässä ihan yllättäen mieleen, että jos niinkuin näette minua kadulla, niin pysäyttäkää ja moikatkaa. Ei mitään erikoisia tervehdyksiä tarvi, ihan joku perus-anteeksi-kiitos-näkemiin riittää. Tämä blogitteluhan on sinänsä erikoista, että en yhtään tiedä, minkänäköistä porukkaa siellä ruudun takana on. Niin no, varmastihan te kaikki olette kauniita ja komeita, sillä tuskin näitä juttuja mikään ruma tai tyhmä lukisikaan. Ei tuntisi semmoista hengenheimolaisuutta.

Niin siitä tuleekin semmoinen jännä aatos mieleeni, että vastatkaapa arvon kauniita ja rohkeat lukijat, että mikä teitä lukijana, tai ihmisenä mielestänne yhdistää minut teihin? Jos mikään ei yhdistäisi, niin tuskin olisitte lukeneet näinkään pitkälle. Eli nyt vastausta kommenttilaatikkoon ja parhanneidenvastanneidenkesken arvotaan Zastavan taka-akseli ja sitten vielä yllätysakseli!

Se muuten jäi edellisestä blogauksesta mainitsematta, että vanha suomalais-ugrilainen sanontahan menee muistaakseni näin, että ”kun setä tulee tätiin (das ist GUT), niin ei täti jatkossa tuu hätiin..

YLE:n mukaan Suomesta on vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana löytynyt lähes 1500 uutta eliölajia, mm. sienisääskiä, tirriäisiä ja pistiäisiä. Iso osa lajeista on kuulemma sellaisia, jotka ovat olleet Suomessa iät ja ajat, mutta jotka on löydetty vasta nyt. Lajit on julkistettu PUTTE-ohjelman (pannaas uudet tieteelliset tulokset esille?) yhteydessä.

Asiassahan ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta ilmeisesti näiden 1500 uuden elukan joukossa ei ole tämä Nokian vesijohtovedestä löytynyt giardia-alkueläin. Eikä siinäkään, jos olisi, mutta uusimpien huhujen mukaan Nokian vesijohtovedestä on löydetty lisää epäpuhtauksia. Annetaanpa uhrin itse kertoa asiasta!

-Niin, se alkoi joskus vuonna 1980, kun synnyin nokialaiseen pienviljelijäperheeseen. Meidän tilaltamme lähti ympäri maailmaa kaikki lähialueiden asfalttityömailla käytetty piki. Minun lempinimi koulussa oli miss Piki. No syntymän jälkeen heti loppuvuonna 2007, kun olin eräänä joulukuisena, ja huomatkaa nyt siis, että EN ollut joulukuusena, vaan joulukuisena! Siis olin eräänä joulukuisena iltana käymässä poikaystävälläni, kun alkoi rapa lentää. Meillä oli ensin hieman laatuaikaa, jonka jälkeen haimme kebabit Kavoliasta. Kebabien jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun alkoi kova sontiminen.

Niin anteeksi, voitteko kertoa hieman tarkemmin tuosta?

-Joo voin mielelläni. Vatsatauti taisi iskeä meihin oikein olan takaa. Vesi vanhin voitehista, vedellähän sitä ensimmäisenä koittaa lääkitä vatsatautia. Ei se kuitenkaan helpottanut. Lähdimme käymään terveyskeskuksessa hetimmiten, jossa meistä otettiin näytteet. Minun sylkinäytteestä löytyikin aikamoinen pommi! Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty, mitä kaikkea Nokian vedestä löytyy, mutta minun sylkinäytteestä löytyi siittiöitä!! Eräänlaisia alkueläimiä siis.

No johan on! Ja vatsatautiko tämän aiheutti?

-Oletettavasti pahoin pelkään luullakseni kuollakseni niin kai ja töttöröö. En kyllä enää uskalla juoda hanavettä, koska pelkään tulevani raskaaksi. Olen tutkinut netistä lapsenteko-blogeista raskauden ensioireita, ja minulla on ne kaikki. Minua on vaivannut kova jano ja tiheentynyt virtsaamisen tarve. Tekee hirveästi mieli syödä kaikenlaista ja sitten on ollut semmoista selittämätöntä painonnousua. Mielialanvaihtelua on ollut ja sitten tuota vainoharhaisuutta. Ihan semmoisia normaaleja raskauden oireita. Että pitäisikö nyt olla jostain huolissaan? Tuleeko täti enää koskaan meille kylään?

En usko. Kenen täti? Vaikutat ihan normaalilta ja tasapainoiselta nuorelta naiselta. Sinulla on vielä runsaasti elinvuosia jäljellä, joten nauti nyt elämästä, kun vielä kykenet. Kerranhan täällä vain eletään!

-Voi kiitos näistä sanoista, tämä auttaa minua jaksamaan urallani eteenpäin. Eteenpäin, sanoi mummo unessa!

Ilo taitaa olla kyllä kokonaan minun puolellani...

No eihän tästä ole kuin eilen, kun edellisen kerran puhuin omenapiirakasta. Silloin todettiin, että omenapiirakan tuoksu saa englantilaismiehillä aikaan erektion. Minä itse en ole niin kovasti makean perään, joten jos olisin yksin autiolla saarella, niin kyllä omenapiirakan kaveriksi tarvittaisiin ehkä vähän viagraakin. Niin, tai eihän sitä tiedä, miten kuukausien, jopa vuosien yksinäisyys muuttaisi ihmistä...

Mutta pääministerimme Matti Vanhanen on piirakan perään! Hän on julistanut Ameriikan yhdistyneissä valloissa, että ”ei se ole reissu eikä mikään, jos ei saa kunnon omenapiirakkaa!” Nyt taitaa Matilla olla jotain sisäpiirin tietoa. Ettei vaan olisi Matille torttua tarjolla siellä suunnalla?

Niin, tai voihan se olla joku sivistynyt piikki isännille, että olis paree olla iltaohjelmassa hilloa ja viivaa, kun kerran ollaan näin kauas lähdetty Lepsämästä.

Kurosen Suskuhan oli keittiöalan ihmisiä; hänen ainakin luulisi osaavan laittaa omenapiirakan silleen, että se maistuu Matin suussa.

Että semmoisia. Nyt ei tule mieleen muuta, mutta jos nämä jutut on jatkossakin yhtä lyhyitä, harkitsen vakaasti blogin nimen muuttamista muotoon ”Pentti Hirvosen lyhyet erikoiset.” Ups, nyt paljastin vahingossa nimeni...

Moro ja öitä!

Sortsi vaan kaikille, jotka ovat turhaan käyneet sivuilla katsomassa, onko mitään uutta tapahtunut... On vaan ollut niin kiire. Kaikenlaista hössötystä ja menoa. Joulunakin olin ihan puhki (en siis pukki), enkä jaksanut edes kunnolla syödä tai mitään muutakaan joulujuttua.

Kumma miten tämä pimeys on rassannut mieltä näin äkkiseltään. Olihan Kiinassakin (yöllä) pimeää, mutta sitä oli läpi vuoden, ja pimeys tuli melkein samaan aikaan, muutamien tuntien heitolla. Tämä Suomen ympärivuorokautinen pimeys ja synkkyys tuppaa kyllä väkisinkin vaikuttamaan vireyteen.

Jotkuthan siitä etukäteen varoitteli, että se talven pimeys on aika paha, mutta ei sitä oikein tajunnut ennen kuin sen itse taas koki. Aamulla lähdetään pimeässä töihin ja työpäivän aikana aurinko käy taivaalla, mutta sitten taas kotiin ajellessa on aivan pimeää. Kotona sohvalla on mukava maata ja nukkua talviunta. Pimeys lisää kyllä unentarvetta todella paljon; linnanjuhliakin katsellessa nukahdin heti kättelyssä...

En tiedä miten muut ulkomailta Suomeen palanneet ovat asian kokeneet, mutta ainakin minulla meni alkuun muutama kuukausi ihan mukavasti. Sitten alkoivat asiat rassata. Tuli jotenkin semmoinen olo, että asiat ovat liian helppoja, ihmiset valittavat turhasta ja omaa rauhaa ei ole, kun ympärillä on niin paljon tuttuja. Kaverit ihmettelivät, miten meillä voi olla niin kiire aina, että ei ehditä edes käymään kylässä, vaikka ei olla pariin vuoteen nähty. Jotenkin siellä Kiinassa vaan tottui semmoiseen omissa oloissa elämiseen, eikä oikein enää kaipaakaan jatkuvaa kyläilyä tai kavereiden kanssa heilumista. Tuntuu vaan mukavammalta olla kahdestaan kotona. Vaimokin muuttui reissussa ehkä jonkin verran siedettävämmäksi, eli sen kanssa pystyy nykyään olemaan jo useamman tunnin tulematta hulluksi.

No mutta ei hyvää päivää, etteikö minulla olisi jotain tärkeää asiaakin. Katselin tuossa Yle Extralta todella mielenkiintoista dokkaria nimeltään ”Totuus ruoasta”. Siinä kerrottiin mm. tutkimuksesta ruoan aromin vaikutuksesta erektioon, sekä myös miehen ravinnon vaikutuksesta siemennesteen makuun. Melkein tekisi mieli laittaa huutomerkki tuohon edellisen lauseen loppuun, mutta se nyt olisi jo melkoista hurvittelua...

No tämä ensimmäinen keissi oli siis tutkimus ruoan aromin vaikutuksesta miehen erektioon. Jo aikojen alussa alkuihmiset olivat tavanneet kokoontua yhteen syömään saalistaan, ja siellä missä ruoka, siellä myös naaras. Eli yksinkertaisesti sanottuna ruoan tuoksu tarkoittaa naaraan tuoksua. Hmm, maailman parhaat kokithan on yleensä miehiä... Hyi mikä mielikuva! Markus Maulavirta tarjoamassa huuliaan suuteloa varten...

Ööh, siis tu... Siis tutkimuksessa, joka nyt tuntuu toissijaiselta asialta tämän mieltä vaivaavan asian... Siis nyt on pakko ajatella ihan jotain muuta! Ajatellaanpa vaikka persikkaa. Tai karjalanpiirakkaa. Hillomunkkia. Prinsessaleivosta. Viiltoa uunimakkarassa, johon on tungettu väliin pekoniviipale. Piimää. Piimää. Piimää. PIIMÄÄ!!!

Kuuleeko joku vihellystä? Ihan kuin joku viheltäisi.

Siis ensimmäisessä tutkimuksessa kiinnitettiin anturi peniksen juureen mittaamaan veren virtauksen muutoksia, kun samaan aikaan tuoksutettiin erilaisia aromeita. Englantilaisilla viisari värähti omenapiirakasta, mutta väsähti fish´n chipsistä. Saksalaisilla herkkä hetki koitti kunnon pihvin äärellä. En muista mistä ruoasta amerikkalaisilla värähti, taisi varmaan olla joku sämpylän väliin tapettu lehmä. Tutkimus siis osoitti ruoan aromin vaikutuksen lisäksi maantieteelliset erot erektiossa. Sillin aromin vaikutusta ei valitettavasti testattu tutkimuksessa.

Toisessa tutkimuksessa testattiin miehen ruokavalion vaikutusta siemennesteen makuun. Kolmelle kaverille syötettiin kalaa, lihaa ja kasviksia. Tutkimuksessa miehille siis syötettiin eri ruokia, mutta heidän puolisonsa saivat syödäkseen, tai oikeammin juodakseen vain s-pirtelöä. Kirjoitin tuon pirtelön tuolla tavalla lyhennöksenä salakielellä, ettei perheen pienimmät tajua mistä on kyse. Hehheh, miettikääpäs näitä kaikkia hienoja sosialistisen puolueen s-ryhmää, s-markettia, s-pankkia. Milloin s-marketin s-pirtelöstä alkaa saamaan s-bonusta? Hilarious!

Puolisot siis joutuivat maistamaan ja arvaamaan, mitä miehet olivat syöneet viime aikoina. En tiedä miesten ammatteja, mutta kaikki näytteet maistuivat kuulemma aivan merimiehelle (tasted like seamen). En tiedä, miten merimiehen sperma voi maistua erilaiselle, vai onko se sitten vaan suolaisempaa? Kertokaa te viisaammat. Nyt kyllä liikutaan hieman vaarallisilla vesillä, mutta niillähän ne merimiehet liikkuu. Korostan vielä tähän loppuun, että se maku ei minua kiinnosta kuin tieteellisessä mielessä.