Karstulan, Kannonkosken, Kivijärven, Kyyjärven ja Pylkönmäen paikallislehdessä Viispiikkisessä oli seuraava juttu:

Kaksikko Malla Taipale ja Marita Mäkelä Jansson kävivät muutama viikko sitten pikavisiitillä kotikonnuillaan. Kaksikon rantautumista Kyyjärvelle ei voinut olla havaitsematta.

Koleaan syyssäähän naiset olivat pukeutuneet yhteiseen kolttuun, johon oli taiteiltu Suomen ja Ruotsin liput. Myös päähineissä kuvastui kaksoiskansalaisuus. Asusteen helmassa roikkuvilla risuilla on niin ikään symbolinen merkitys.

– Ne kuvastavat meidän juuriamme, sitä mistä olemme kotoisin, kaksikko selitti.

Kylänraittia tallatessaan kaksikko kilkutti valtavia sukkapuikkoja. Niinhän sitä pitääkin tehdä, kun on ompeluseuran jäsen.

– Olemme matkalla Pohjoisen Suomen lauantaiseuran erään jäsenen luo kylään. Tosin emme ole kertoneet tulostamme mitään etukäteen.
– Tämä on jättiyllätys, Malla Taipale supattaa ja kopistelee punaisissa korkokengissään sisään ystävänsä tupaan.

Voi hyvänen aika sentään, yllätetty emäntä hihkuu melkein sokkitilassa, mutta onnellisena.
Iloisen tapaamisen keskeyttää tylysti Pohjoisen Suomen lauantaiseuran tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, jolla on vakavaa asiaa.

– Suomeen on kiirinyt huhu, jonka mukaan Pohjanlahden tuolla puolella ompeluseurassa on esitetty napatanssia ilman rihmankiertämää aivan kakkuarvonnan läheisyydessä, puheenjohtaja nuhtelee kurittomia. Ruotsalaiset vieraat eivät myönnä eivätkä kiellä, vaan käyvät vastahyökkäykseen.

– Suomalaiset ovat niin tiukkapipoisia, että heille pitää kutoa löysempia pipoja, Malla Taipale tykittää.
Ja sitten nauretaan porukalla.”

Siis mistä tämä hullu kansa saa kaiken energiansa? Ruotsistako? Ei perkele... Pitääkö minunkin alkaa virkkaamaan jotain pitsihaalaria täällä? Ensi kesänä voisi sitten hommata itselle hullun paperit kirmaamalla kylän raittia haalarit päällä ja risuja kulkusissa. Poliisille voisi sitten selittää, että asu kuvastaa minun juuriani, sitä että en ole oikein mistään kotoisin. Kyllä nyt on hienoa olla suomalainen!