Armas vaimoni on kertonut minulle tarinoita kiinalaisesta työpaikkakulttuurista. Se eroaa joiltain osin suomalaisesta vastaavasta. Ja aika paljon.

Vaimolla on oma työhuone, mutta jopa päivittäin hän joutuu luomaan haukankatseensa toimistonsa ulkopuolelle avokonttoriin. Ja uskokaa minua kun minä sanon, hänellä on haukankatse!

Avokonttorissa on pinttynyt valkosipulin löyhkä. Se tuoksuu kuulemma jopa viikonloppuisin. Ruokatunti on tunnin mittainen. Ensin kiinalaiset käyvät mättämässä masut täyteen ja lopun ruokatunnista he kuorsaavat työpöytänsä luona. Puolen päivän aikaan toimistosta kuuluu ainoastaan kuorsausta ja jonkun satunnaisen onnekkaan unissaan huutama ”wo lai bu jiu.” Saksaksi sama olisi ”Ich komme gleich.”

Työskentelyn ohessa on sitten äänekkäämpää. Kannettavan tietokoneen näppäimistön rapinan lisäksi konttorista kuuluu tietenkin kiinaa, mutta myös syljeskelyä, röyhtäilyä ja piereskelyä. Länsimaalaiset ovat siinä mielessä outoja, että he nielaisevat räkänakkulat kurkusta alas. Mutta täällä kirnutaan ensin pari minuuttia ne parhaat limat ylös, sitten otetaan roskis ja räkäistään tuotos sinne. Roskisten sisällöstä on pauttiarallaa 60 prosenttia ihmisestä peräisin ja 35 prosenttia paperitehtaasta. Ja rouva sieltä takarivistä! Olkaa hyvä!

”Hei kaikki, olen rouva täältä takarivistä. En varsinaisesti ole täältä kotoisin, vaan Vetelistä. Meiltä päin on kotoisin myös se nimismies ja urheiluseura. Tällä hetkellä meidän perheellä on enää kesäpaikka Vetelissä. Tyttäreni ei tosin enää lähde sinne mukaamme ja poikani on jo muuttanut pois kotoa. Hänellä on tyttöystävä, jonka vanhemmat ovat eronneet. Olen koittanut puhua pojalleni järkeä, mutta kyllähän te tiedätte nämä nykynuoret. Ei kunnioiteta yhtään omia vanhempiaan.”

Niin rouva, oliko teillä tähän asiaan liittyen jotain kommentoitavaa?

”Tottakai oli! Mieltäni alkoi askarruttaa tuossa selonteossa, että mitä mahtaa olla se jäljelle jäävä viisi prosenttia roskisten sisällöstä? Meillä täällä takarivissä on semmoinen sanonta, että jos et kysy, niin et mukana pysy.”

Niin, rouva sieltä takarivistä. Se oli erittäin hyvä kysymys. Tuo osoittaa selvästi sen, että olette seuranneet ja haluatte imeä kaiken mahdollisen tiedon tästä asiasta. Tuo viisi prosenttia koostuu sekalaisesta jätteestä, esim. muovi-, lasi-, metalli- tai ongelmajätteeksi luokiteltavista jakeista. Täällä ei juurikaan kierrätetä, joten kaikki roskat laitetaan samaan astiaan. Ja siitä kesäpaikastanne vielä. Onko teillä siellä juokseva vesi vai kannatteko itse?

”Kannatan tietysti! Lyökää äkkiä nuijalla pöytään, äänestys on päättynyt!”