Täällä koti-isä,
Peking ja loppuviikon sää. Täällä on oltu
nyt vähän huonolla tuulella.
Koti-isä innostui pelaamaan
nettipokeria, eikä emäntä oikein tykännyt siitä.
Että syntiä on tässä tehty. Aloitin ihan
pienillä panoksilla, mutta muutaman illan pelattuani huomasin
olevani voitolla hieman kuudetta tuhatta dollaria. Pelivaluutta
vaihdetaan dollareiksi, koska se on kansainvälinen pelipalvelu.
No tietysti innostuin voittamisesta ja päätin kokeilla
hieman korkeampia panoksia. Pokerissakin pätee lontoonkielinen
viisaus ”If you want to make money, you have to have money.”
Eli siis pokeripöydässäkin
rahalla on valtaa. Rahalla sinun on helpompi nokittaa köyhät
ulos kierrokselta. Ja nyt kerron teille asian, joka varmasti
järkyttää herkimpiä lukijoita. Vaikka minut
rankattiinkin aiemmin fiksuudessa johonkin KTM:n ja DI:n
välimaastoon, niin olen tyhmä. Todella tyhmä. Eikä
sille mitään voi, se on synnynnäistä. Tunnen
monia muitakin tyhmiä ihmisiä, eivätkä hekään
voi sille mitään. Tyhmä olen siksi, että
ajattelin voittavani isommilla panoksilla vielä isompia
voittoja. Ja ostavani voitoilla vaimolle lahjakortin Raxiin. Mutta
nälkä kasvoi syödessä.
Etsin pokeripalvelusta huoneen, jossa
pelaajilla oli kohtalaiset tilit ja seurasin hetken aikaa muiden
pelaamista. Sitten päätin rohkaistua ja liittyä peliin
mukaan. Pari ekaa kierrosta meni ihan ok, en voittanut mitään,
vaan käänsin kortit ajoissa.
Mutta kolmannella kierroksella pamahti.
Minulla oli kaksi ässää kädessä, joten
ajattelin roikkua mukana. Viereinen pelaaja nosti panosta, johon minä
lähdin huolimattomasti mukaan. Kun hiirennappi oli naksahtanut,
huomasin panoksen olevan 1000 dollaria. Tarkoitus oli nokitella vain
muutamilla kympeillä, parilla satasella korkeintaan. My bad!
Kierros oli pakko yrittää
pelata loppuun, koska olin siis vahingossa sijoittanut pottiin yli
tuhat dollaria. Sitten pöytään tuli ässä
minun kahden lisäksi. Odotin voittavani ässäkolmosilla
helposti, joten pysyin mukana. Panos nousi todella korkeaksi, en
kehtaa tässä edes sanoa paljon se oli, mutta lopputulos oli
se, että hävisin sen värisuoralle.
Hävisin siinä
hiirennaksauksessa lähes kaikki voittoni. Tunsin kuinka vereni
hyytyi kehossa. Se paikka, joka normaalisti on altis täyttymään
verestä, oli veltto kuin osuuskaupan kassa. Hiki alkoi valua,
päässä alkoi pyöriä ja tunsin heikotusta.
Jos en olisi psyykkisesti näin vahva, olisin varmasti hakenut
ullakolta isoisoisän isonvihan aikaisen mustaruutihaulikon ja
tehnyt jakauksen päähäni. Ai niin, eihän meillä
ole ullakkoa. Eikä sitä haulikkoakaan. Jakauskin puuttuu,
mutta sehän olisi ollut tulossa.
Menin vielä tyhmänä
tunnustamaan häviöni vaimolle, joka tietenkin suuttui
silmittömästi. Minun olisi pitänyt kuulemma siirtää
voittoja sivuun ajoissa ja pysyä pienissä panoksissa.
Kummallista muuten, alun perin pelaaminen oli vaimon mielestä
syntiä, mutta voittojen korjaaminen ihan ok. No, sinne menivät
syntiset rahat. Vielä minä perkeleeni kesytän ja pysyn
kohtuullisuudessa!
En ole vielä jaksanut kertoa
vaimolle, että pelasin leikkirahalla. Antaa sen nyt vähän
aikaa mököttää ja paasata minulle synnistä.
Ja menetetyistä rahoista.
perjantai, 17. marraskuu 2006
Kommentit