Täällä koti-isä, Peking ja loppuviikon sää. Täällä on oltu nyt vähän huonolla tuulella.

Koti-isä innostui pelaamaan nettipokeria, eikä emäntä oikein tykännyt siitä. Että syntiä on tässä tehty. Aloitin ihan pienillä panoksilla, mutta muutaman illan pelattuani huomasin olevani voitolla hieman kuudetta tuhatta dollaria. Pelivaluutta vaihdetaan dollareiksi, koska se on kansainvälinen pelipalvelu. No tietysti innostuin voittamisesta ja päätin kokeilla hieman korkeampia panoksia. Pokerissakin pätee lontoonkielinen viisaus ”If you want to make money, you have to have money.”

Eli siis pokeripöydässäkin rahalla on valtaa. Rahalla sinun on helpompi nokittaa köyhät ulos kierrokselta. Ja nyt kerron teille asian, joka varmasti järkyttää herkimpiä lukijoita. Vaikka minut rankattiinkin aiemmin fiksuudessa johonkin KTM:n ja DI:n välimaastoon, niin olen tyhmä. Todella tyhmä. Eikä sille mitään voi, se on synnynnäistä. Tunnen monia muitakin tyhmiä ihmisiä, eivätkä hekään voi sille mitään. Tyhmä olen siksi, että ajattelin voittavani isommilla panoksilla vielä isompia voittoja. Ja ostavani voitoilla vaimolle lahjakortin Raxiin. Mutta nälkä kasvoi syödessä.

Etsin pokeripalvelusta huoneen, jossa pelaajilla oli kohtalaiset tilit ja seurasin hetken aikaa muiden pelaamista. Sitten päätin rohkaistua ja liittyä peliin mukaan. Pari ekaa kierrosta meni ihan ok, en voittanut mitään, vaan käänsin kortit ajoissa.

Mutta kolmannella kierroksella pamahti. Minulla oli kaksi ässää kädessä, joten ajattelin roikkua mukana. Viereinen pelaaja nosti panosta, johon minä lähdin huolimattomasti mukaan. Kun hiirennappi oli naksahtanut, huomasin panoksen olevan 1000 dollaria. Tarkoitus oli nokitella vain muutamilla kympeillä, parilla satasella korkeintaan. My bad!

Kierros oli pakko yrittää pelata loppuun, koska olin siis vahingossa sijoittanut pottiin yli tuhat dollaria. Sitten pöytään tuli ässä minun kahden lisäksi. Odotin voittavani ässäkolmosilla helposti, joten pysyin mukana. Panos nousi todella korkeaksi, en kehtaa tässä edes sanoa paljon se oli, mutta lopputulos oli se, että hävisin sen värisuoralle.

Hävisin siinä hiirennaksauksessa lähes kaikki voittoni. Tunsin kuinka vereni hyytyi kehossa. Se paikka, joka normaalisti on altis täyttymään verestä, oli veltto kuin osuuskaupan kassa. Hiki alkoi valua, päässä alkoi pyöriä ja tunsin heikotusta. Jos en olisi psyykkisesti näin vahva, olisin varmasti hakenut ullakolta isoisoisän isonvihan aikaisen mustaruutihaulikon ja tehnyt jakauksen päähäni. Ai niin, eihän meillä ole ullakkoa. Eikä sitä haulikkoakaan. Jakauskin puuttuu, mutta sehän olisi ollut tulossa.

Menin vielä tyhmänä tunnustamaan häviöni vaimolle, joka tietenkin suuttui silmittömästi. Minun olisi pitänyt kuulemma siirtää voittoja sivuun ajoissa ja pysyä pienissä panoksissa. Kummallista muuten, alun perin pelaaminen oli vaimon mielestä syntiä, mutta voittojen korjaaminen ihan ok. No, sinne menivät syntiset rahat. Vielä minä perkeleeni kesytän ja pysyn kohtuullisuudessa!

En ole vielä jaksanut kertoa vaimolle, että pelasin leikkirahalla. Antaa sen nyt vähän aikaa mököttää ja paasata minulle synnistä. Ja menetetyistä rahoista.