Eilen oli tuolla villa-alueiden lähellä olevalla kansainvälisellä koululla myyjäiset. Siellä eri maiden lasten vanhemmat myivät tuotteita, joiden tuotto käytettiin sitten johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Siellä oli myös suomalais-äitien koju, heti ovella ensimmäisenä.
Pakkohan meidänkin oli lähteä oikein koko porukalla katsomaan myyjäisiä. Myytävänä oli monenlaista suomalaista herkkua; salmiakkia, suklaata, joulutorttuja, pipareita ja karjalanpiirakoita. Herkkua ol´ siellä monenlaista! Otto halusi karkkia ja pipareita, vaimolle piti ostaa suklaata. Minulle riitti se ei-alkoholiton glögi.
Mutta ne karjalanpiirakat... Ne oli ilmeisesti tehty kiinalaisen mallin mukaan, ainakin koosta päätellen. Ainakin minä olen tottunut kohtalaisen isoon piirakkaan. Pienempi piirakka saattaa silloin tällöin olla ihan jees, mutta on se kyllä semmoista tuhruamista. Kuitenkin kaikesta huolimatta se tärkein, eli maku oli kohdallaan. Oli todella hyviä piirakoita! Niinhän sitä sanotaan, ettei koolla ole väliä. Ja eihän sitä tiedä, jos oikein pienen piirakan makuun pääsee, niin mahtaako sitä enää isomman perään ollakaan?
Laitan tuohon kuvan havainnollistaakseni piirakan kokoa. Valitsin siihen 0.33 litran kolatölkin mittakaavaksi, mielestäni kola sopii hyvin piirakan kanssa. Kuvasta varmasti huomaatte, että nuo piirakat vievät kielen mennessään ja on syöty ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
Kommentit