Pekingistä päivää! Täällä on tänään paistetta. Viikonlopuksi luvattiin lumisadettakin, mutta eipä tullut. Lauantaina oli kyllä ilmassa pieniä hiutaleita, mutta ne sulivat jo ennen maahan laskeutumista. Tälle viikolle on luvattu alle kymmen asteen lämpötiloja, yöllä pitäisi olla pakkasta jo muutama aste. Että kylmää on tiedossa.

Asunnon lämmitys toimii jo onneksi, vessassakin tarkenee istua. Muutamana päivänä kylppärin lämpötila oli hyvää ulkohuussitasoa. Ei siinä paljoa tehnyt mieli istua ja lueskella vanhoja Jalluja. Oli pakko vaan tutustua lehtiin pintapuolisesti, kuvia katselemalla.

Joulun reissu on vielä varaamatta. Ei ole oikein löytynyt hyvää paikkaa. Ehkä lähdetään kuitenkin Thaimaahan. Kai joku Phuket olisi semmoinen takuuvarma paikka, siellä Otto pääsee leikkimään vedessä ja koti-isä voi istua baarin puolella. Vaimolta salaa tietenkin. Täytyisi nyt ryhdistäytyä ja käydä hankkimassa matka. Ilmoituksia ollaan kyllä jo katseltu, ei ole kovin kalliita reissuja. Tosin jos haluaa olla yli viikon, niin sitten näyttää hinta nousevan aika lailla.

Laitettiin viikonloppuna joulukuusi esille. Oli pakko ostaa muovikuusi, ei löydetty oikeaa. Ja sitä paitsi poliisit vei minun vesurin. Lähdin sunnuntai-aamuna etsimään kuusta tuolta läheisestä puistosta, vesurin kanssa tietysti. Joku irvileuka oli soittanut poliisit paikalle ja ne ottivat vesurin pois. Yritin elekielellä selittää, mitä varten olen liikkeellä, mutta ei ne ymmärtäneet. Otin toista poliisia niskasta kiinni toisella kädellä ja toisella näytin hakkaavani vesurilla nilkan kohdalta poikki. Ei ymmärtänyt. Eivät varmaan koskaan ole olleet kuusimetsässä. Ja oli ne ehkä vähän toispuoleisiakin.

No kuitenkin, tuli tuosta joulukuusen laittamisesta mieleen vaan ihmisen eri elämänvaiheet. Ja varsinkin seurustelusuhteen eri vaiheet. Kahden ihmisen aloittaessa yhteisen taipaleen, ensimmäinen vaihe on yleensä kädestä kiinnipito-vaihe. No jotkut tietysti skippaavat tämän vaiheen ja siirtyvät monta vaihetta eteenpäin, suoraan coitus-vaiheeseen. Välissä on tietenkin pussailu- ja halailu- yms vaiheita.

Yksi merkittävimmistä vaiheista on piereskelyvaihe. Kun pariskunta voi vapautuneesti piereskellä toistensa seurassa, ollaan jo aika pitkällä. Tai keskimääräistä vähemmän koulutettuja.

Ensimmäisen yhteisen auton tai asunnon hankkiminen on myös suuri etappi. Lapsien hankkimisesta puhumattakaan. Mutta ensimmäisen oman joulukuusen hankkimisessa on sitä jotain. Muistan omalta osaltani sen olleen todella suuri tapaus. Silloin tunsi itsensä aikuiseksi, ei tarvinnut enää koristella vanhempien joulukuusta ja laulaa ympärillä joululauluja. Tämä tapahtui joskus lähempänä kolmea-, kuin kahtakymmentä ikävuotta. Olen aina ollut varhaiskehittynyt.

No, ihmisellähän on monia eri vaiheita. Mutta tuo joulukuusenhankkimisvaihe tuli näin joulun alla elävästi mieleen. Jouluhan on aikaa, jolloin hiljennytään nauttimaan yhteiselosta oman perheen kesken. Meillä todellakin joulu on yhtä nautintoa; appivanhemmat kyttäävät kellosta, kumpien luona ollaan pidemmän aikaa. Jouluun ladataan niin paljon odotuksia, että joku pettyy aivan varmasti. Yleensä saamme vaimoni kanssa kuulla kunnian anopeilta, molemmat omiltaan. Joko minä juotan appiukon liian känniin, tai sitten vaimo on antaa minun juoda liikaa alkoholia.

No, tämä joulu on erilainen. Toivottavasti.