Helou. Tämä uusi päihteetön elämä on tuntunut tähän asti ihan mukavalta. Vaikka alkoholista tuleekin mukava olo ja asiat tuntuvat luistavan, niin kyllä ne luistaa näin arkisesti selvinkin päin. Näkemäni liskot saivat minut taas kaidalle polulle. Tulkaa lyömään minua, jos vielä samalla tavalla riehaannun.

Mutta nyt päivän episodiin, kuten papeilla on tapana sanoa. Taiskan innoittamana ajattelin kertoa lisää tuosta Beijing Wildlife Parkista, jossa kävimme lauantaina. Tähän voisi muuten vääntää jonkun vitsin Taiskasta, Mombasasta ja savannin eläimistä, mutten jaksa. Olen sen verran totinen kaveri. Mutta laulaja-Taiska ei ole ainut, joka on mennyt sekaisin Kenian maisemista. Myös Corinne Hofmann kirjassaan Valkoinen Masai suoraan sanottuna menetti järkensä. Kirjan lukeminen on kuin hullua kuristaisi; nainen luulee löytäneensä unelmien prinssin jolla on sen pituinen se. Homma kaatuu kuitenkin ”ylipääsemättömiin erimielisyyksiin.” Minä olisin sen voinut kertoa jo kirjan alussa, mutta eipä kukaan kysynyt...

No niin, nyt asiaan. Se eläinpuisto on siis Badalingistä vielä vähän pohjoiseen. Netin mukaan keskustasta olisi matkaa reilut 60 km, voi ollakin. Yli tunnin matka sinne oli. Puisto ilmestyy näkyviin muistaakseni jonkun tunnelin jälkeen, puisto näkyy vasemmalla puolella ja sinne mennään moottoritien alta kiertäen. Puiston portilla on isot norsupatsaat, ne on hyvät maamerkit.

Puistossa ajetaan omalla autolla. Reitti on asfaltoitu, eli millä tahansa pelillä pääsee. Anopin kanssa voi lähteä vaikka avoautolla. Liput oli jotain 70 rmb per henkilö ja auto muutaman kympin, ei siis kohtuuttoman kallista. Puistossa on paljon villieläimiä, mm. susia, karhuja, tiikereitä, leijonia, lintuja ja niin edelleen. Tuossa on muutama kuva elukoista.
Jos paikkaa vertaa Pekingin eläintarhaan, niin eläimillä on hyvät oltavat. Paikassa on tilaa liikkua ja kai ne ruokaakin saa, sen verran hyvässä lihassa näytti olevan. Mutta paskaisia ne on. Ja kiinalaiset tietenkin heittelee roskia yms. ikkunasta pihalle eläinten päälle. Siellä täällä on vartijoita jeepeissään, ilmeisesti eläimet saavat kovaa kyytiä niiltä, koska pelkäsivät vartijoiden autoa niin kovasti. Turistien autoja eivät pelkää, vaan tulevat vierelle. Varsinkin karhun ja leijonan näkeminen läheltä oli Oton mielestä jännittävintä. Ja onhan se, ikkunan takana on iso karhu, joka tassullaan saisi sivuikkunan rikki aivan varmasti. En kyllä tiedä, olisiko goretex-kuorrutettu ihmisen sisäfile hyvää. Makuasioista ei tosin sovi kiistellä.

Lenkki kiertelee vuorten lomassa ihan hienoissa maisemissa. Aurinkoisena päivänä siellä on mukava olla. Loppuosassa laskeudutaan vuorilta alas, ja siellä on sitten peuraeläimiä yms., joiden joukossa voi jopa kävellä, kuten näkyy.

Että kyllä sitä Pekingissäkin osataan! On semmoinen eläintarha että! Kyllä kannattaa käydä katsomassa, jos niille nurkille osuu.

Huomenna täällä on itsenäisyyspäivän vastaanotto suurlähetystössä. En tiedä pääseekö niihin juhliin hirviömaski päässä, taidan koittaa. Vaimo näyttää ihan luonnostaan Loirilta, eli me sovittaisiin sitten hyvin yhteen.