Olipas hienoa olla suurlähetystössä
juhlimassa itsenäisyyspäivää. Tilaisuus oli vain
vajaan parin tunnin mittainen cocktail-kekkeri, mutta olo oli
kaikesta huolimatta todella isänmaallinen.
Pikkujouluruoista toipuneena oli mukava
päästä syömään kunnon kinkkua ja muita
suomalaisia herkkuja. Mutta en tiedä mikä minua vainosi;
kertaakaan minun kohdalle ei osunut graavilohta! Otin kolme kertaa
lisää ruokaa, koska sen kerran kun valtio tarjoaa, on pakko
käyttää tilaisuus hyväksi. Mutta joka kerta
lohilautanen oli poissa.
Kun oli saanut vellipesän
täytettyä, päätin siirtyä baarin antimiin.
Kävellessäni baarin puolelle, pöydässä oli
täysi tarjotin graavilohta. En kuitenkaan päässyt
ottamaan sitä, sillä suurlähettiläs ja jotain
muita arvokkaan näköisiä viskaaleita seisoi edessä.
Jos olisin ollut nälkäisempi, olisin hakenut vaimoni apuun.
Nyt en jaksanut.
Seuraavan kerran hommaan juhlapukuuni
mukitelineen. Nyt pöytien puuttuessa piti syödä
seisaaltaan ja pitää juomalasia samalla stereovahvistimen
päällä. Olisi siinä jäänyt maamme-laulu
kuulematta, jos olisin kaatanut ölpät vahvistimen sisään.
Ilta päättyi suurlähettilään
puheeseen ja maamme-lauluun. Me lähdimme kotiin päästämään
ayin kotiin Ottoa vahtimasta. Vaimokin alkaa jo pikku hiljaa leppyä,
se ei ole läheskään niin äkäinen kuin
alkuviikosta. Kai se valtion tarjoama alkoholi lepytti sitä. Se
on niin perso ilmaisen viinan perään.
Yritin selittää
kiinanopettajalle itsenäisyyspäivää, en tiedä
tajusiko se ihan sitä. Täällähän on
kansallispäivä itsenäisyyspäivän sijaan.
Nykyinen Kiina on perustettu 1949. Kerroin itsenäisen Suomen
olevan 89-vuotias. Se oli opettajan mielestä todella vanha.
torstai, 7. joulukuu 2006
Kommentit