Nythän on kuulkaa niin, että tänään minulla ei ole mitään asiaa. Täytyy kyllä nostaa karvahattua Karpon Hannulle, jolla on riittänyt asiaa jo vuosikymmeniä! Terveisiä vaan Karpolle!

Karpolla on asiaa oli muuten vuonna 1997 MTV:n kolmanneksi katsotuin ohjelma heti missikisojen ja Napakympin jälkeen. Neljänneksi jäi huippusuosittu laatudraama Blondi tuli taloon. Voi niitä aikoja, kun Hurmalan perhe oli ruudussa... Anu Hälvän luonteva näytteleminen jäi sarjasta mieleen, sekä myös Niko Hälvän kova pyrky iskelmätähdeksi sarjan ulkopuolella. Kummastakaan ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Kun ei nyt vaan olisi sattunut mitään... Terveisiä vaan Anulle ja Nikolle!

Telkkariohjelmista tulikin muuten mieleeni koalat. Olin nimittäin vuosia sitten käymässä Tampereella. Olin siellä kävelykadulla, missä on Anttila. Luin Anttilan ikkunassa olevasta lapusta, että koalatalo levyosastolla. Ihmettelin mielessäni, että onpas erikoista. No, en ole koskaan nähnyt koalaa elävänä. En kyllä kuolleenakaan. Kuvia olen nähnyt. Elävästä koalasta...

No pakkohan sitä koalataloa oli mennä katsomaan, kun kerran paikalle osuin. Paikalla olikin paljon porukkaa. Mutta ei siellä ollut koalataloa. Siellä oli Mikko Alatalo... No, potato tomato...

Mikko vetäisi komean keikan. Yleisö koostui pääosin äideistä lastensa kanssa. Vähän ehkä särähti korvaan Mikon aloituslauseet. Kun hän astui lavalle, hän kysyi että onko täällä paikalla neitsyitä? Jostain syystä kukaan ei nostanut kättään ylös. Enkä minäkään kehdannut. No Mikko vastasi itse omaan kysymykseensä, että ”no ei ainakaan tämän illan jälkeen!” Terveisiä vaan Alatalon Mikolle!

Sama mieshän ajaa meidän yhteisiä asioita tuolla eduskunnassa. Samassa paikassa, josta Tony Halme saa tulevan eläkkeensä. Mutta Mikko on kyllä eri hummeri! Terveisiä vaan Halmeen Tonylle!

Mikon tuotantohan on laajuudessaan ainutlaatuinen. Vuodesta 1974 lähtien Mikolta on tullut 53 albumia (keskimäärin 1,6 levyä vuodessa), joista ainakin 14 on kokoelmalevyjä suurimmista hiteistä. Ilmeisesti Mikon mottona on ollut vanha kiinalainen kansanviisaus ”määrä korvaa laadun.”

Totta on muuten se, että tekevälle sattuu. Kun tekee paljon biisejä, on suuri vaara että joku nousee jopa hitiksi asti. Kuten Känkkäränkkä. Se onkin todella hyvä kappale. Siinä jotenkin puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Lapsille se ei kyllä sovi, se ihan selvää aikuisten kamaa.

No, asiaa tai ei, vähän eri vesillä liikun kuin Karpo. Karpo käsittelee jo aiemmin tapahtuneita rötöksiä, kun taas minun linjaa on ollut enemmän tuo ajankohtaistoimitus. Mutta nostetaan vielä kerran karvahattua Hannulle! Paitsi että en minä voi nostaa, olen allerginen karvoille. Ihan sama minkä elukan pistää päähän, heti alkaa nenää kutittaa. Minä olen enemmän näitä pipomiehiä. Ja pipomiehet ei valehtele!