Nythän on kuulkaa niin, että
tänään minulla ei ole mitään asiaa. Täytyy
kyllä nostaa karvahattua Karpon Hannulle, jolla on riittänyt
asiaa jo vuosikymmeniä! Terveisiä vaan Karpolle!
Karpolla on asiaa oli muuten vuonna
1997 MTV:n kolmanneksi katsotuin ohjelma heti missikisojen ja
Napakympin jälkeen. Neljänneksi jäi huippusuosittu
laatudraama Blondi tuli taloon. Voi niitä aikoja, kun Hurmalan
perhe oli ruudussa... Anu Hälvän luonteva näytteleminen
jäi sarjasta mieleen, sekä myös Niko Hälvän
kova pyrky iskelmätähdeksi sarjan ulkopuolella.
Kummastakaan ei ole kuulunut mitään vähään
aikaan. Kun ei nyt vaan olisi sattunut mitään... Terveisiä vaan Anulle ja Nikolle!
Telkkariohjelmista tulikin muuten
mieleeni koalat. Olin nimittäin vuosia sitten käymässä
Tampereella. Olin siellä kävelykadulla, missä on
Anttila. Luin Anttilan ikkunassa olevasta lapusta, että
koalatalo levyosastolla. Ihmettelin mielessäni, että onpas
erikoista. No, en ole koskaan nähnyt koalaa elävänä.
En kyllä kuolleenakaan. Kuvia olen nähnyt. Elävästä
koalasta...
No pakkohan sitä koalataloa oli
mennä katsomaan, kun kerran paikalle osuin. Paikalla olikin
paljon porukkaa. Mutta ei siellä ollut koalataloa. Siellä
oli Mikko Alatalo... No, potato tomato...
Mikko vetäisi komean keikan.
Yleisö koostui pääosin äideistä lastensa
kanssa. Vähän ehkä särähti korvaan Mikon
aloituslauseet. Kun hän astui lavalle, hän kysyi että
onko täällä paikalla neitsyitä? Jostain syystä
kukaan ei nostanut kättään ylös. Enkä
minäkään kehdannut. No Mikko vastasi itse omaan
kysymykseensä, että ”no ei ainakaan tämän illan
jälkeen!” Terveisiä vaan Alatalon Mikolle!
Sama mieshän ajaa meidän
yhteisiä asioita tuolla eduskunnassa. Samassa paikassa, josta
Tony Halme saa tulevan eläkkeensä. Mutta Mikko on kyllä
eri hummeri! Terveisiä vaan Halmeen Tonylle!
Mikon tuotantohan on laajuudessaan
ainutlaatuinen. Vuodesta 1974 lähtien Mikolta on tullut 53
albumia (keskimäärin 1,6 levyä vuodessa), joista
ainakin 14 on kokoelmalevyjä suurimmista hiteistä.
Ilmeisesti Mikon mottona on ollut vanha kiinalainen kansanviisaus
”määrä korvaa laadun.”
Totta on muuten se, että tekevälle
sattuu. Kun tekee paljon biisejä, on suuri vaara että joku
nousee jopa hitiksi asti. Kuten Känkkäränkkä. Se
onkin todella hyvä kappale. Siinä jotenkin puhutaan
asioista niiden oikeilla nimillä. Lapsille se ei kyllä
sovi, se ihan selvää aikuisten kamaa.
No, asiaa tai ei, vähän eri
vesillä liikun kuin Karpo. Karpo käsittelee jo aiemmin
tapahtuneita rötöksiä, kun taas minun linjaa on ollut
enemmän tuo ajankohtaistoimitus. Mutta nostetaan vielä
kerran karvahattua Hannulle! Paitsi että en minä voi
nostaa, olen allerginen karvoille. Ihan sama minkä elukan pistää
päähän, heti alkaa nenää kutittaa. Minä
olen enemmän näitä pipomiehiä. Ja pipomiehet ei
valehtele!
perjantai, 8. joulukuu 2006
Kommentit