Juu ei kun sitä mää vaan tulin kertomaan, että kävipäs hassu tapaus tuossa päivällä. Kesken kiinanopiskelun puhelin soi ja minä tietysti siihen vastaamaan. Vaimo on antanut selkeät ohjeet vastata puhelimeen silloin, kun se soi. No isännöitsijätoimistostahan siellä soitettiin. Meillä on kuulemma halkeama ulkoseinässä. Ja sehän ei ole leikin asia näin korkealla asuttaessa.

Kysyivät, voivatko tulla korjaamaan halkeaman? No totta munassa, tänne niin kuin olisi jo! Sekavin tuntein sain opiskeltua loput kiinankieliset sanat; nyt tiedän mitä rakkaus tarkoittaa. Se on ai. Minä rakastan sinua on wo ai ni. Tästäkin voisi vääntää jonkun vitsin, jossa esiintyisivät ai ja Nazarethin kappale Love hurts. Mutta nyt pitää pysyä pelkästään asialinjalla.

Cut the bullshit! Nyt asiaan. Sovittuna ajankohtana tuli taas kaksi haalarimiestä tikapuiden ja silikonipistoolin kanssa. Kaikki huoneet käytiin läpi ja halkeamaa etsittiin. Ei löytynyt. Kun ei löydy halkeamaa, ei voi korjatakaan mitään. Pojat lähtivät pois.

Niin. Tuli sitten mieleen, että mitäs jos se halkeama olisikin löytynyt? Olisiko pojat kiivenneet tikapuille ja puristaneet vähän silikonia päälle? Sillähän se olisi korjaantunut. Jotenkin tuntuu siltä, että en nuku jatkossa öitä yhtä huolettomasti kuin ennen...

Onneksi vessanpönttö ei ole ulkoseinässä. Ei olisi kovin mukavaa kesken pythonin ruokkimisen rojahtaa läpi ulkoseinän ja syöksyä yli kolmekymmentä kerrosta alaspäin. Aika noloa olisi retkottaa sitten maassa littanana kuin lahna ja vielä housut nilkoissa. Kyllä siinä maine menisi! Ja mitä sukulaisetkin sanoisi?