Hyvän aloituksen keksiminen on
aina vaikeaa. Aloituksen pitäisi olla semmoinen, josta olisi
hyvä rakentaa sopiva aasinsilta itse aiheeseen. Varmaan
olettekin huomanneet, että hyvät aloitukset ovat olleet
minulla harvassa. Jos jollakin on hyviä aloitusrepliikkejä
mielessään, voisi kyllä kertoa niitä minulle.
No nythän minä menin aivan
jumiin! Mieleeni ei tule muuta, kuin seurakuntamme kanttorin
alushousut, jotka rippileirillä vedimme lipputankoon. Luulimme
niiden olevan yhden hieman pyöreämmän tytön
pikkuhousut, mutta erehdyimme pahasti. Mutta ei siitä minulle
kovin pahoja traumoja jäänyt, ehkä kanttori sai
pahempia henkisiä vaurioita. Kukaan ei nimittäin suostunut
ottamaan niitä housuja pois sieltä tangosta. Siellä ne
heiluivat jarrutusjälkineen auringonpaisteessa.
No, tästä tapauksesta on jo
aikaa, mutta vieläkin silloin tällöin se palaa
mieleen.
Ei mutta nyt minä sain
loistoidean! Muutan tätä blogin aihepiiriä hieman ja
alan muistelemaan pelkästään armeija-aikoja! Ne jutut
kiinnostaa varmasti kaikkia. Jos teillä on jotain, mitä
haluaisitte tietää, niin kysykää vaan rohkeasti!
Lupaan tehdä perusteellisen selvityksen runkkupuvuista,
tetsaamisesta, levyttämisestä, sysäreistä ja
pekasta. Kysykää rohkeasti vaan!
Meillä oli komppaniassa eräs
alokas, joka ajeli melko tyhjillä kumeilla. Ampumaradalla piti
ilmoittaa luutnantille iskemäkeskeispiste. Se on siis tietyn
ammuntasarjan osumien keskipiste. Luutnantille ilmoitettiin piste
katsomalla ampumataulusta minkänumeroisella kehällä
piste on ja kellotaulun numeroilla kohta. No tämä eräs
alokas ei ihan täysin hiffannut juttua, vaan ilmoitti, että
”Herra luutnantti, iskemäkeskeispiste seitsemän,
kello...” Ja katsoi sitten kellostaan ajan... Kello oli muuten
tuolloin vartin yli yksitoista. Minä olin seuraavana vuorossa,
mutta en meinannut saada sanottua kun oli niin pokassa pitämistä!
Huomenna voisin kertoa, kuinka olimme
kolme viikonloppua kiinni putkeen. Kyllä alkoi hajottaa aika
pahasti ja homma meni ihan häröilyksi.
Kuuletteko muuten kohinaa? Minun
mielestä nyt kuuluu kohinaa. Se tuntuisi vaan voimistuvan.
Samanlainen ääni kuin kosken kuohunta. Nyt se muuttui
lätinäksi. Samanlaiseksi kuin Lostissa, kun se aika
kelautuu alkuun. Vai onko se lätinää? Vai loplotusta?
Pylpyttelyä se ei ainakaan ole. Eikä puksimista. Puksiminen
on jotain aivan muuta.
Ei mutta nythän minä tiedän,
mistä tuo ääni tulee. Lukijamäärät
nousevat kohisten! Montakohan numeroa tuohon Sitemeteriin mahtuu? Voi
meinaan kohta käydä pieneksi! Kun ei nyt vaan sattuis
mitään...
keskiviikko, 31. tammikuu 2007
Kommentit