Oli synkkä ja myrskyinen yo. Yo oli ottanut kohtalokkaasti yhteen ammattikoululaisten kanssa linja-autossa. Yo painoi lakkinsa syvemmälle päähän ja kirosi mielessään kaikki ammatillisesti koulutetut huonoine hampaineen. Kävellessään pysäkiltä kotiin, yo näki kuunvalossa tumman hahmon. Hän käveli varovasti lähemmäksi ja kysyi, ”yo dude, kuka sun nimi on?”

Tumma hahmo vastasi; ”olen yh.”

Dramaattista. Olen muuten huomannut, että kiinalaiset pitävät dramatiikasta. Mitä suurempi kohtaus mistä tahansa asiasta saadaan aikaiseksi, sen hienompaa. Asiaa tehdään vaikka tikusta. Kuulemani mukaan venäläiset ovat yhtä innostuneita dramatiikasta. En tiedä onko se yleistä täällä Aasiassa, ainakaan Thaimaassa en vastaavaa havainnut.

Eilisen kirjoituksen jälkeen toivottiin otsikoksi ”armeija ja seksi.” Sinänsä ihan mielenkiintoinen aihe. Vielä mielenkiintoisempi olisi, jos läväyttäisi otsikoksi ”seksiarmeija.” Kuitenkin, seksikkäin asia, mitä minulle tulee mieleen armeijasta, on Meiju Suvaksen kappale ”Kun lähdet armeijaan.” Meiju oli minun vaparilistallanikin joskus, mutta nyttemmin olen vaihtanut Meijun Mette Mannoseen.

Mutta jos joskus Suomeen perustetaan seksiarmeija, minä liityn vapaaehtoiseksi uudelleenkoulutettavaksi. Silloin on muuten naisillakin asevelvollisuus. Erityisesti lähitaistelun opit on päässeet unohtumaan. AAH, ruoskikaa minua rintsikoilla ja sanokaa Seijaksi! Vuhvuh! Miau! Ei, älkää! Ei saa lopettaa!

-Perversiopoliisista, eli Pepusta päivää! Täällä on ilmoituksen mukaan puhuttu sopimattomia ja päästelty eläimellisiä ääniä. Kirkonkylän järjestyssäännön mukaan koiran ääntä ei saa käyttää sukupuolinussinnallisissa toiminnoissa ennen puolta päivää. Kissan äänen imitointi on kielletty kuukauden parittomina päivinä, paitsi naistenpäivänä. Silloin voi matkia pikkumirriä. Nyt näyttäisi lisäksi siltä, että täällä on rikottu muitakin sääntöjä räikeästi. Täällä ollaan mirrit märkänä ja koirat heiluttaa häntää kylässä käydessään. Onko teillä mitään sanottavana puolustukseksi?

Niin, no... Noloahan tämä on. Innostuin ehkä hieman liikaa tuosta Meiju Suvaksesta. Yleensä olen kyllä lainkuuliainen kansalainen, en tiedä mikä minuun meni.

-No, eihän me Pepussa nyt sentään mitään hirviöitä olla. Ihmisiähän mekin olemme. Jos nyt lupaatte vastedes noudattaa lakia ja järjestystä, niin voimme painaa asian villaisella. Niin, ja jos sallitte, niin takavarikoisin tuon ranskalaisen sisäkön asun, näytätte olevan samaa kokoa kuin minä.

Sallin! Tämä ei olekaan varsinaisesti minun asu, vaan vaimoni. Hän antaa minun lainata sitä toisinaan, kunhan vain en satuta itseäni. Kertokaa terveisiä Pepussa nykyiselle ystävälleni, entiselle esimiehelleni Kanteleen Pekalle, hän on Suomen Hanuristiliiton hallituksen varajäsen jo neljättä vuotta!

-Tunnen kaverin. Meillä on yhteinen pukukaappi. Mutta nyt, olkaa ihmisiksi ja muistakaa lypsää siat! Näkemiin!