Oli synkkä ja myrskyinen yo. Yo
oli ottanut kohtalokkaasti yhteen ammattikoululaisten kanssa
linja-autossa. Yo painoi lakkinsa syvemmälle päähän
ja kirosi mielessään kaikki ammatillisesti koulutetut
huonoine hampaineen. Kävellessään pysäkiltä
kotiin, yo näki kuunvalossa tumman hahmon. Hän käveli
varovasti lähemmäksi ja kysyi, ”yo dude, kuka sun nimi
on?”
Tumma hahmo vastasi; ”olen yh.”
Dramaattista. Olen muuten huomannut,
että kiinalaiset pitävät dramatiikasta. Mitä
suurempi kohtaus mistä tahansa asiasta saadaan aikaiseksi, sen
hienompaa. Asiaa tehdään vaikka tikusta. Kuulemani mukaan
venäläiset ovat yhtä innostuneita dramatiikasta. En
tiedä onko se yleistä täällä Aasiassa,
ainakaan Thaimaassa en vastaavaa havainnut.
Eilisen kirjoituksen jälkeen
toivottiin otsikoksi ”armeija ja seksi.” Sinänsä ihan
mielenkiintoinen aihe. Vielä mielenkiintoisempi olisi, jos
läväyttäisi otsikoksi ”seksiarmeija.” Kuitenkin,
seksikkäin asia, mitä minulle tulee mieleen armeijasta, on
Meiju Suvaksen kappale ”Kun lähdet armeijaan.” Meiju oli
minun vaparilistallanikin joskus, mutta nyttemmin olen vaihtanut
Meijun Mette Mannoseen.
Mutta jos joskus Suomeen perustetaan
seksiarmeija, minä liityn vapaaehtoiseksi
uudelleenkoulutettavaksi. Silloin on muuten naisillakin
asevelvollisuus. Erityisesti lähitaistelun opit on päässeet
unohtumaan. AAH, ruoskikaa minua rintsikoilla ja sanokaa Seijaksi!
Vuhvuh! Miau! Ei, älkää! Ei saa lopettaa!
-Perversiopoliisista, eli Pepusta
päivää! Täällä on ilmoituksen mukaan
puhuttu sopimattomia ja päästelty eläimellisiä
ääniä. Kirkonkylän järjestyssäännön
mukaan koiran ääntä ei saa käyttää
sukupuolinussinnallisissa toiminnoissa ennen puolta päivää.
Kissan äänen imitointi on kielletty kuukauden parittomina
päivinä, paitsi naistenpäivänä. Silloin voi
matkia pikkumirriä. Nyt näyttäisi lisäksi siltä,
että täällä on rikottu muitakin sääntöjä
räikeästi. Täällä ollaan mirrit märkänä
ja koirat heiluttaa häntää kylässä
käydessään. Onko teillä mitään
sanottavana puolustukseksi?
Niin, no... Noloahan tämä on.
Innostuin ehkä hieman liikaa tuosta Meiju Suvaksesta. Yleensä
olen kyllä lainkuuliainen kansalainen, en tiedä mikä
minuun meni.
-No, eihän me Pepussa nyt sentään
mitään hirviöitä olla. Ihmisiähän mekin
olemme. Jos nyt lupaatte vastedes noudattaa lakia ja järjestystä,
niin voimme painaa asian villaisella. Niin, ja jos sallitte, niin
takavarikoisin tuon ranskalaisen sisäkön asun, näytätte
olevan samaa kokoa kuin minä.
Sallin! Tämä ei olekaan
varsinaisesti minun asu, vaan vaimoni. Hän antaa minun lainata
sitä toisinaan, kunhan vain en satuta itseäni. Kertokaa
terveisiä Pepussa nykyiselle ystävälleni, entiselle
esimiehelleni Kanteleen Pekalle, hän on Suomen Hanuristiliiton
hallituksen varajäsen jo neljättä vuotta!
-Tunnen kaverin. Meillä on
yhteinen pukukaappi. Mutta nyt, olkaa ihmisiksi ja muistakaa lypsää
siat! Näkemiin!
torstai, 1. helmikuu 2007
Kommentit