Eilen minua laiskotti. Antakee
anteeksi! En vaan jaksanut avata konetta ensinkään. Aamulla
kiinanope tuli taas antamaan opetusta ja sitten iltapäivällä
vaan laiskoteltiin Oton kanssa. Käytiin me vähän
ulkonakin, mutta ei me mitään hyödyllistä tehty.
Levitettiin Oton huoneen lattialle legoja, että on sitten ayilla
jotain tekemistä tänään. Nyt me sitten
kuunnellaan ayin tuhahtelua, kuinka sitä ottaa päähän
näin perjantai-päivänä siivota meidän
sotkuja.
Alkaa vähän tympiä jo
nuo kiinankurssit. Osaan jo jonkinlaiset (mandariini) kiinan alkeet
ja pärjään ihan kohtalaisesti kaupungilla.
Ravintolassa ruoan tilaaminen onnistuu kiinaksi, taksikuskille osaan
sanoa osoitteet ja kaupassa pystyn toimittamaan asiat lihatiskillä
paikallisella murteella. En kuitenkaan aio jäädä tänne
pysyvästi asumaan, joten ei minun tarvitse osata tätä
kieltä ihan täydellisesti. Ehkä taidan pitää
vähän taukoa. Olen maksanut kursseja vain ensi viikkoon
asti, joten sen jälkeen voisin pitää vähän
mietiskelytaukoa.
Kiinankielen hallitsemisesta tulikin
mieleeni hassu tapaus. Olin syömässä erään
kaverin kanssa jokin aika sitten eräässä ravintolassa,
jossa oli neljä suomalaista ilmiselvää bisnesmatkaajaa
viettämässä pitkää illallista. Ilta-kymmenen
aikoihin äänenvoimakkuus oli jo melko korkea ja
kommunikaattorilla haetut jääkiekkotulokset kuulivat
varmasti kaikki ravintolassa. Jos ymmärsivät suomea.
Yksi kavereista päätti tilata
lisää kaljaa pöytään. Hän vinkkasi
tarjoilijalle ja huusi suurin piirtein toiseen päähän
ravintolaa, että ”siike piitsiou”, eli neljä kaljaa.
Ihan kuriositeettina tässä mainittakoon, että neljä
kaljaa kiinaksi kirjoitetaan pinyin-järjestelmällä,
eli länsimaalaisilla kirjaimilla ”sige pijiu.”
Lausuttuna sama on suurinpiirtein ”ssgö phiitsiou.” Nuo
ensimmäisen sanan ässät on pelkkää surinaa.
Juuri tämä numero neljä on vaikea lausua, mutta kiinaa
taitavat ymmärtävät kyllä, mitä minä
tässä tarkoitan. Tarjoilija ei kyllä ymmärtänyt...
Häpesin niin pahasti näiden
suomalaisten puolesta, että minun oli ihan pakko vetää
pää täyteen sitä samaa kaljaa. Mutta minä
join ehkä neljätoista kaljaa (shisige pijiu), ihan
vaan myötähäpeästä. Yhden aikaan yöllä
päätimme kaverini kanssa lähteä pois. Puhuimme
jotain omalla äidinkielellä, jonka nämä
bisnesmiehet kuulivat. He tietysti äkkäsivät oman
heimokielensä ja ilmeisesti heimonvanhin nousi ylös, ja
ehdotti meille kovaan ääneen, että ”mitäs pojat, jos
lähdettäisiin huoriin?”
Niin... Mitä minun olisi tuohon
pitänyt sanoa? En osannut sanoa oikein mitään.
Uskovainen mies ja kaikki. Enkä usko, että neljäntoista
oluen jälkeinen heikko potenssi olisi käynyt tekosyyksi.
Päätin jättää kohteliaasti toiseen kertaan
sen enempää selittelemättä.
Mutta nyt taas kerran, kun ollaan
julkisella foorumilla; te sankarit, jotka olitte Mexican
Wave-ravintolassa, kertokaa minulle, miten ilta jatkui!
perjantai, 9. helmikuu 2007
Kommentit