Tänne tuli kyllä oikein
tosissaan takatalvi. Eilen satanut lumi ei sulanut pois, vaan
tänäänkin on vielä valkoisia laikkuja siellä
täällä. Yöllä oli pakkastakin jotain 7
astetta ja tänään on tuullut ihan mahdottomasti.
Toisaalta, kuten olen aiemmin todennut, niin kovalla tuulella ei ole
saastetta.
Kova tuuli oli riuhtaissut junan
kyljelleen jossain luoteis-Kiinassa muistaakseni. Uskokaa tai älkää,
tuuli on täälläkin parhaimmillaan semmoisissa
vauhdeissa, että meinaa tukka lähteä hampaista. Ja
hattu lähtisi päästä, jos käyttäisin
hattua. Mutta minä olen minä, eikä minät käytä
hattuja.
Olen pari kertaa kertonut Pekingin
liikenteestä. Yksi juttu on jäänyt kuitenkin
kertomatta. Nimittäin kiintiö-kevyenliikenteenedustaja. Jaa
että mikä se semmoinen on? No malttakaa hetki, minäpä
kerron!
Kuvitellaanpa täysin
kuvitteellinen tilanne: sinä istut liikennevaloissa kauniina,
aurinkoisena päivänä talvisessa Pekingissä. Ja
vitut, ei talvella ole kauniita päiviä. Ainakaan täällä.
Aloitetaan alusta. Istut siis liikennevaloissa keskellä
ruuhkaista Pekingiä ja sinun otsaasi on kasvanut niin iso uloke,
että pussit roikkuvat jo silmillä. Jotta pystyisit
havainnoimaan kuvitteellista liikennettä, sinun on pyöritettävä
päätäsi puolelta toiselle, jotta saisit pussit
heilumaan. Heh, samalla muuten se otsassa oleva vehje heiluu ja
kiristää kivasti ohimoiden ihoa. Onnistuisikohan
helikopteri ilman käsiä?
Ups, nyt vaihtuu valot! Vihreä
valo, saa mennä! Kaasu pohjaan, minä menen nyt! Hei, mitäs
perkelettä? Kuka sieltä vielä kipittää
keskelle risteystä? Kellä voi olla noin kiire Kiinassa?
Niin, arvoisa yleisö. Tuossa
näimme juuri malliesimerkin kiinalaisesta
kevyenliikenteenedustajasta. Tällä lajityypillä on
tapana vaania risteyksissä odottamassa, että autoilijoiden
valot vaihtuvat vihreiksi ja kipittää silloin keskelle
risteystä tien tukkeeksi. Nämä tielle kipittelijät
ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Onko
kellään mitään kysyttävää, sana
olisi nyt vapaa!
-Niin, anteeksi herra koti-isä,
mutta minulla olisi pieni tarkentava lisäkysymys koskien
kuvitteellista autoilijaa. En tiedä mikä hänen nimensä
oli, mutta kuvittelin, että hänen nimensä olisi ollut
Karolus. Kysymys kuuluukin, kuinkas iso Karoluksella oli? Pystyikö
häikäisysuojan kääntämään alas
normaalisti, vai pitikö kumartaa päätä hieman
alaspäin samalla?
Tuota tuota, arvoisa kysyjä.
Sovitaan, että nimi oli Karolus. Koosta sen verran, että
sanonta ”mitä isompi mies, sitä pienemmät vehkeet”,
sopii tähän kuin nyrkki otsaan. No, ehkä nyrkki oli
huono vertauskuva tähän otsaan, mutta ymmärrätte
kuitenkin tarkoitukseni. Tämä Karolus on aika iso
mies, mutta pieni vehje, eli auto. Karoluksen on siis ajettava hieman
kyyryssä. Jarruttaessa tuulilasiin saattaa tulla pieni ”pusu”.
Summa summaarumin paikka: jos näette
täällä auton, jonka tuulilasin sisäpuolella on
pieniä ”pusuja”, se on Karoluksen auto. Moikataan kun tavataan!
maanantai, 5. maaliskuu 2007
Kommentit