Tänne tuli kyllä oikein tosissaan takatalvi. Eilen satanut lumi ei sulanut pois, vaan tänäänkin on vielä valkoisia laikkuja siellä täällä. Yöllä oli pakkastakin jotain 7 astetta ja tänään on tuullut ihan mahdottomasti. Toisaalta, kuten olen aiemmin todennut, niin kovalla tuulella ei ole saastetta.

Kova tuuli oli riuhtaissut junan kyljelleen jossain luoteis-Kiinassa muistaakseni. Uskokaa tai älkää, tuuli on täälläkin parhaimmillaan semmoisissa vauhdeissa, että meinaa tukka lähteä hampaista. Ja hattu lähtisi päästä, jos käyttäisin hattua. Mutta minä olen minä, eikä minät käytä hattuja.

Olen pari kertaa kertonut Pekingin liikenteestä. Yksi juttu on jäänyt kuitenkin kertomatta. Nimittäin kiintiö-kevyenliikenteenedustaja. Jaa että mikä se semmoinen on? No malttakaa hetki, minäpä kerron!

Kuvitellaanpa täysin kuvitteellinen tilanne: sinä istut liikennevaloissa kauniina, aurinkoisena päivänä talvisessa Pekingissä. Ja vitut, ei talvella ole kauniita päiviä. Ainakaan täällä. Aloitetaan alusta. Istut siis liikennevaloissa keskellä ruuhkaista Pekingiä ja sinun otsaasi on kasvanut niin iso uloke, että pussit roikkuvat jo silmillä. Jotta pystyisit havainnoimaan kuvitteellista liikennettä, sinun on pyöritettävä päätäsi puolelta toiselle, jotta saisit pussit heilumaan. Heh, samalla muuten se otsassa oleva vehje heiluu ja kiristää kivasti ohimoiden ihoa. Onnistuisikohan helikopteri ilman käsiä?

Ups, nyt vaihtuu valot! Vihreä valo, saa mennä! Kaasu pohjaan, minä menen nyt! Hei, mitäs perkelettä? Kuka sieltä vielä kipittää keskelle risteystä? Kellä voi olla noin kiire Kiinassa?

Niin, arvoisa yleisö. Tuossa näimme juuri malliesimerkin kiinalaisesta kevyenliikenteenedustajasta. Tällä lajityypillä on tapana vaania risteyksissä odottamassa, että autoilijoiden valot vaihtuvat vihreiksi ja kipittää silloin keskelle risteystä tien tukkeeksi. Nämä tielle kipittelijät ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Onko kellään mitään kysyttävää, sana olisi nyt vapaa!

-Niin, anteeksi herra koti-isä, mutta minulla olisi pieni tarkentava lisäkysymys koskien kuvitteellista autoilijaa. En tiedä mikä hänen nimensä oli, mutta kuvittelin, että hänen nimensä olisi ollut Karolus. Kysymys kuuluukin, kuinkas iso Karoluksella oli? Pystyikö häikäisysuojan kääntämään alas normaalisti, vai pitikö kumartaa päätä hieman alaspäin samalla?

Tuota tuota, arvoisa kysyjä. Sovitaan, että nimi oli Karolus. Koosta sen verran, että sanonta ”mitä isompi mies, sitä pienemmät vehkeet”, sopii tähän kuin nyrkki otsaan. No, ehkä nyrkki oli huono vertauskuva tähän otsaan, mutta ymmärrätte kuitenkin tarkoitukseni. Tämä Karolus on aika iso mies, mutta pieni vehje, eli auto. Karoluksen on siis ajettava hieman kyyryssä. Jarruttaessa tuulilasiin saattaa tulla pieni ”pusu”.

Summa summaarumin paikka: jos näette täällä auton, jonka tuulilasin sisäpuolella on pieniä ”pusuja”, se on Karoluksen auto. Moikataan kun tavataan!