Tiesittekö muuten, että Kiinassa kaikilla on kiire? Sitä ei aina huomaa, mutta niin se vain on.

Kansanluonteeseen ilmiselvästi kuuluu tietynlainen rauhallisuus ja hosumattomuus, eli ajattelu menee jotenkin silleen, että ihan turha tässä on hötkyillä, asiat tapahtuvat kuitenkin vain ja ainoastaan omalla painollaan. Yksi ihminen ei voi isompia muutoksia tehdä, joten on ihan turha itseään rasittaa liialla kiirehtimisellä.


No miten sitten kiinalaisilla voi olla niin kiire? No hei kuulkaas nyt, jos otetaan esimerkiksi vaikka liikenne. Siellä ihmiset ajelevat normaalisti melko rauhallista kyytiä, mutta auta armias jos jossain näkyy auton, tai autonpuolikkaan mentävä rako, niin sitten tulee kiire! Sinne on päästävä! Tai punaiset liikennevalot on vielä pahempi. Ei millään olisi aikaa istua liikennevaloissa. Tosin yksistä valoista päästyä seuraavat on takuuvarmasti jo valmiiksi punaisella, koska vihreä aalto on täällä tuntematon käsite.

Pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla on tulenpalava kiire. Mutta kiire loppuu yleensä puolessa välissä tienylitystä, tärkeintä on ehtiä kipittämään keskelle tietä. Uskokaa tai älkää, mutta kippurasarvisia pyöriä ei täällä juurikaan ole. Paikallinen pyöräilytyyli, tai oikeastaan -vauhti on tyyliä ”Aarne cruisailee Aurajoen rannassa tarkastamassa pirkkojen perät.” Ei siinä kannata kovaa ajella, jää pian jotkut stringit näkemättä. Tämä vauhti siis pyöräteillä täälläpäin liikuttaessa, suojatien lähestyessä nostetaan perse penkistä ja täpöillä tungokseen!

Toinen paikka, missä kiirettä ilmenee, on jonot. Tai täällä niitä oikeastaan voisi kutsua riveiksi. Jos ensimmäinen ihminen on aloittanut jononmuodostamisen oikeaoppisesti, niin seuraava ei tule taakse odottamaan, vaan vierelle. Siitä se sitten lähtee, jono/rivimuodostelma. Mikä kenenkin vuoro on, se on hyvin epäselvää. Otetaanpa taas esimerkki. Tämänkertainen esimerkkimme sijoittuu supermarketin vihannesosastolle. Siellä tuotteita ei punnita itse, vaan siellä on vaa´an takana ihminen punnitsemassa. Se jos mikä on palvelua! Mutta yritäppäs sitten rivittää siellä ruuhka-aikana! Minusta on tullut aika bad boy viime aikoina. Jokin aika sitten kaupassa ollessani oli ilmiselvästi minun vuoroni rivissä, joten olin laittamassa panaanipussia kohti vaakaa. Eikö sieltä vierestä joku ämmä laittanut oman pussinsa vaa´alle! Ja minullehan ei ryttyillä, paitsi isommat kaverit, joten nostin kylmästi emännän murkulat pois vaa´alta ja laitoin omani siihen. Punnitsija punnitsi hetken mielessään tilannetta, mutta punnitsi kuitenkin minun panaanit ensin.


Varokaa vaan mummelit Suomessa! Seuraavan kerran asioidessani K-kaupan vihannesosastolla en turhia jonottele vaa´alle!


No näitä jonotus/rivityspaikkoja on joka puolella; pankit, postit, kaupat, virastot, lentokenttä, you name it! Ihan mitä tahansa nimeä ei saa antaa. Joku tolkku täytyy olla, esim. Sulevi tai Kalevi on kyllä ihan siinä rajalla.


Ja sitten vielä lopuksi kaikille kiinalaisille, jotka lukee tätä blogia; minun ohi on ihan turha yrittää! Oli sitten kyse autoilusta tai apteekista. Aion tapella kynsin hampain jonon ensimmäisestä/rivin keskimmäisestä paikasta!