Kamala,
miten spookya! Tänään on perjantai 13. päivä...
Mitähän karmaisevan hirveää tänään
vielä mahtaakaan tapahtua?
Niin,
elämä se vaan kulkee omia polkujaan, eikä ihminen itse
juurikaan pysty muuttamaan sen suuntaa tässä elämää
suuremmassa kokonaisuudessa. Elokuvassa Akaton Mies nähdään
hyvä esimerkki elämän arvaamattomuudesta. Puumalaisen
Unto, naimaton poikamies Viitaniemen kylästä, on ottamassa
pieniä ”ruokaperäisiä”, eikä huomaa
heinälatonsa palavan. Onneksi kylän kaupalla ollaan
tarkkaavaisina ja huomataan palo. Kyläkauppias Hellä,
myöhemmin Ulla Taalasmaanakin tunnettu topakka kiharatukka ottaa
ohjat omiin käsiinsä ja veivaa puhelimeen kolme kertaa
nollan, peräjälkeen tietenkin.
-Nyt
joutuin Viitaniemen kyllään, Puumalaisen Untossa
paletaan!!!
Ja
palokunta tulee. Mikä nykypäivän hälytyskeskuksia
oikein vaivaa, kun eivät osaa enää perille pelkällä
nimellä? Osoitteet ja kaikki pitää selittää,
vaikka ensiarvoisen tärkeää olisi saada vahingot
rajattua mahdollisimman pieniksi nopealla, mutta sujuvalla kytkimen
nostolla. Sitähän varten ne tangotkin on sinne paloasemille
tökätty.
Elokuva
luotaa tavallista ihmissuhdedraamaa syvemmälle, pureutuen
maaseudun autioitumisesta ja isäntien vaimonetsinnästä
johtuviin ongelmiin. Miksi elokuva on luokiteltu IMDb:ssä
komediaksi, sitä en pysty ymmärtämään. Ehkä
sekin on sitä elämän arvaamattomuutta...
Kello
on nyt 10.32 Pekingin aikaa aamulla, eikä vielä mitään
pahempaa ole sattunut. Onko tämä nyt vain tyyntä
myrskyn edellä? Onko kellään muuten nälkä?
Lähden käymään jääkaapilla hakemassa
jotain pientä purtavaa ja voin tuoda tullessani muillekin.
Ei
sitten, kun ei kukaan saa sanaa suustaan.
Ei
siellä ollutkaan kuin banaania. Vaimo on aina sanonut, että
banaaneja ei saa laittaa pakaastimeen, joten pidän ne sitten
jääkaapissa. Jotkut sanovat, että banaanit olisi
pidettävä huoneenlämmössä, mutta minä
olen valinnut varmuuden vuoksi kultaisen keskitien.
Oletteko
muuten koskaan istuneet auton kyydissä reilun tunnin verran
niinkin mitättömän tuntuisen asian vuoksi, kuin
ruokalusikallisen paskaa? Minä olen. Eilinen b-näytteenotto/anto
siirtyi tälle aamulle, joten kävin viemässä sen
tuossa aamutuimaan. Siinä sitä istuttiin taksin
takapenkillä pienen purkin kanssa, niinkuin oltaisiin
arvokkaampaankin lastia oltu saattamassa! Voi kun olisi kuski
tiennyt, mikä siellä penkillä lojui pussissa... Mr
Hankey, the Christmas Poo...
perjantai, 13. huhtikuu 2007
Kommentit