Kamala, miten spookya! Tänään on perjantai 13. päivä... Mitähän karmaisevan hirveää tänään vielä mahtaakaan tapahtua?

Niin, elämä se vaan kulkee omia polkujaan, eikä ihminen itse juurikaan pysty muuttamaan sen suuntaa tässä elämää suuremmassa kokonaisuudessa. Elokuvassa Akaton Mies nähdään hyvä esimerkki elämän arvaamattomuudesta. Puumalaisen Unto, naimaton poikamies Viitaniemen kylästä, on ottamassa pieniä ”ruokaperäisiä”, eikä huomaa heinälatonsa palavan. Onneksi kylän kaupalla ollaan tarkkaavaisina ja huomataan palo. Kyläkauppias Hellä, myöhemmin Ulla Taalasmaanakin tunnettu topakka kiharatukka ottaa ohjat omiin käsiinsä ja veivaa puhelimeen kolme kertaa nollan, peräjälkeen tietenkin.


-Nyt joutuin Viitaniemen kyllään, Puumalaisen Untossa paletaan!!!


Ja palokunta tulee. Mikä nykypäivän hälytyskeskuksia oikein vaivaa, kun eivät osaa enää perille pelkällä nimellä? Osoitteet ja kaikki pitää selittää, vaikka ensiarvoisen tärkeää olisi saada vahingot rajattua mahdollisimman pieniksi nopealla, mutta sujuvalla kytkimen nostolla. Sitähän varten ne tangotkin on sinne paloasemille tökätty.


Elokuva luotaa tavallista ihmissuhdedraamaa syvemmälle, pureutuen maaseudun autioitumisesta ja isäntien vaimonetsinnästä johtuviin ongelmiin. Miksi elokuva on luokiteltu IMDb:ssä komediaksi, sitä en pysty ymmärtämään. Ehkä sekin on sitä elämän arvaamattomuutta...


Kello on nyt 10.32 Pekingin aikaa aamulla, eikä vielä mitään pahempaa ole sattunut. Onko tämä nyt vain tyyntä myrskyn edellä? Onko kellään muuten nälkä? Lähden käymään jääkaapilla hakemassa jotain pientä purtavaa ja voin tuoda tullessani muillekin.


Ei sitten, kun ei kukaan saa sanaa suustaan.


Ei siellä ollutkaan kuin banaania. Vaimo on aina sanonut, että banaaneja ei saa laittaa pakaastimeen, joten pidän ne sitten jääkaapissa. Jotkut sanovat, että banaanit olisi pidettävä huoneenlämmössä, mutta minä olen valinnut varmuuden vuoksi kultaisen keskitien.


Oletteko muuten koskaan istuneet auton kyydissä reilun tunnin verran niinkin mitättömän tuntuisen asian vuoksi, kuin ruokalusikallisen paskaa? Minä olen. Eilinen b-näytteenotto/anto siirtyi tälle aamulle, joten kävin viemässä sen tuossa aamutuimaan. Siinä sitä istuttiin taksin takapenkillä pienen purkin kanssa, niinkuin oltaisiin arvokkaampaankin lastia oltu saattamassa! Voi kun olisi kuski tiennyt, mikä siellä penkillä lojui pussissa... Mr Hankey, the Christmas Poo...