No hei teidän heiluvillenne! Sitä aina sanotaan, että paska ei vaihtamalla parane, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että ehkä se paraneekin. Joskus on vaan tehtävä kipeitäkin ratkaisuja ja otettava itseensä niskasta kiinni. Teknisten murheiden vuoksi päätin ottaa käyttöön kotimaisen vaihtoehdon, toivottavasti tämän blogi-systeemin kanssa ei takkua.

Tietysti luopumisen hetkellä mieleen tulvi monia mukaviakin muistoja, entisen blogin kanssa meillä oli monta hyvää hetkeä. Oli iloja ja suruja. Blogi jaksoi kuunnella minun tuskaani urhoollisesti, viime aikoina oli huomattavissa tosin jonkinlaista väsymistä. Ehkä vyörytin liian raskaan lastin blogini niskaan, ehkä jotkin asiat olivat liikaa. Mutta olen kuitenkin kaikesta huolimatta päättänyt tehdä kuten Tiina Jylhä ja kertoa kaiken totuudenmukaisesti. Mitään muuttamatta ja mitään lisäämättä. Totta kuin kirkonrotta ja piupali paupali pom.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ihmistä ole luotu elämään koko elämäänsä vain yhden blogin kanssa. Maailma on täynnä erilaisia blogeja, eikä ihmistä voi rajoittaa olemaan ainoastaan yhden blogin parissa. Monoblogisuus on nyky-yhteiskunnan luoma ilmiö, joka varsinkin vanhoillisissa piireissä on vallalla. Itse olen ollut koittanut olla avarakatseinen jo ihan oman mielenterveyteni kannalta. Nimittäin uskokaa tai älkää, vaihtelu virkistää! Nuorena aloitetut blogit eivät välttämättä enää jaksa innostaa vanhempana. Silloin käy ns. villasukka-ilmiö. Se tarkoittaa sitä, että se lämmittää, mutta ei sytytä.

Mikäli vanha blogi alkaa tympimään, eikä enää innosta joka päivä päivittää tuota nuoruudessa aloitettua juttua, vaihda uuteen! Pidä vaikka muutama viikko molempia yhtä aikaa ja katso, miltä tuntuu. Mikäli jutut vanhan blogin kanssa ovat aivan solmussa, on parempi luopua, kuin väkisin yrittää pitää yllä väljähtänyttä juttua.

Kuten nyt tämä minun esimerkki on osoittanut, vanhoihin blogeihin tulee helposti kaikenlaista "bugia" ja vikaa. Otsikot alkavat roikkua, ulkoasun huolitteluun kuluu entistä enemmän aikaa ja muotikin on muuttunut moneen kertaan. Olen joskus itsekin sanonut, että "eihän se siitä kulu", mutta tässä tapauksessa joudun kyllä myöntämään, että kyllähän se kuluu. Ja vanhenee. Jutut alkavat olla sellaisia löysiä heittoja.

Ehkä tässä minun tapauksessa asiaan vaikuttivat myös kulttuurierot. Juttummehan entisen blogin kanssa oli kuitenkin melko tuore, ei vielä kahtakaan kuukautta. Ehkä en ollut vielä valmis blogittamaan eri kultturista olevan blogin kanssa. Nyt tässä vaiheessa ennen ensimmäistä julkaisukertaa on kyllä sanottava, että tämä kotimainen tuntuu todella hyvältä! Otsikot ovat vielä terhakkaasti tuolla ylhäällä, ja alaosa on hyvin balanssissa muuhun kokonaisuuteen nähden. Ja tuolla alhaalla vasemman ja oikean näppäimen välissä näyttää olevan esikatselu. Meillä on vielä niin tuore tämä juttu, että en ole vielä päässyt julkaisemaan. Mutta olen kyllä saanut esikatsella niin monta kertaa kuin haluan, ja on myönnettävä, että hyvältä näyttää!

Nyt alkaa tuntua siltä, että esikatselu alkaa riittää ja on aika siirtyä tositoimiin, eli julkaisemiseen. Kyllä olenkin tätä odottanut! Entisen blogin kanssa varsinainen julkaisu vielä onnistui, mutta muuta yhteistä meillä ei loppuaikoina enää ollut. Sen vuoksi nyt olenkin todella innoissani päästessäni julkaisemaan!