Tänään sen päätin. Nyt saa riittää. Aion hankkia täkäläisen ajokortin. Olen istunut niin kauan takapenkillä, että kohta en enää kestä. Vieroitusoireet alkavat kasvaa jo sietämättömiksi.

Kortin hommaaminen pitäisi olla kuulemma melko simppeli juttu. Muutama passikuva pitäisi käydä ottamassa, lisäksi pitää omistaa passi ja residence permit, oleskelulupa. Kortin saamiseksi pitää läpäistä kirjallinen koe, joka sisältää sata kysymystä, joista yhdeksäänkymmeneen pitää vastata oikein. Ajokoetta ei tarvitse, koska minulla on suomalainen ajokortti. Kirjallinen koe maksaa kuulemma 750 RMB, eli 75 euroa. Vaimon sihteeri valjastetaan hankkimaan opiskelumateriaali, on kuulemma olemassa joku kirjanen, jossa on kokeen kysymykset.

Enköhän minäkin sen kortin saa, Suomessakin sain kirjallisen läpi heti neljännellä kerralla. Inssi olikin vähän vaikeampi juttu, yksisuuntaiset kadut olivat kovasti kiusana. Kerran muuten ajoin yksisuuntaista katua tuolla Snadissa, oli vähän kiire niin piti oikaista. No poliisihan sitten pysäytti ja käveli ikkunan viereen. Avasin ikkunan ja poliisi tuumasi että "tuli ajettua vähän väärään suuntaan". No minä sanoin sille että "tiedätsä, mulle on käynyt joskus ihan samalla tavalla..."

No, en saanut sakkoa, jonkun kirjallisen huomautuksen vaan. En kyllä ymmärrä, mitä hyötyä niistä kirjallisista huomautuksista on. Ihan turhia. Nyt tuli muuten mieleeni toinenkin poliisijuttu. Nuorempana ajelin mopolla, pikkuisen viritetyllä, silloin kaikilla oli viritetyt mopot. Nykyäänhän tarvitaan moponkin ajamiseen ajokortti, mutta ei ennen. No poliisit pysäyttivät minut, kun oli ollut vauhtia yli sen sallitun neljänkympin. Kysyivät ensin nimeä ja sitten että "millos oot syntynyt?" Sanoin, että "seitkytviis" (syntymäaika muutettu). Poliisi sanoi äkäisenä, että "tarkemmin!" Minä vastasin sille sitten, että "tuhatyhdeksänsataaseitkytviis."
Taisinpa saada sakot silloin, mutta mopoa en menettänyt valtiolle. Se olisikin ollut nuorelle miehelle liian kova isku. Ilmensin identiteettiäni tuolloin moponi kautta. Otin kantaa voimakkaasti tarroilla mopon tankissa. Nahkatakki huokui uhmaa yhteiskunnan normeja vastaan. Tankkaamalla Kesoililla vastustin ylikansallisia öljy-yhtiöitä. Tummennetulla visiirillä olin kuin Katuhaukka. Vaihdoin 14-piikkisen eturattaan alkuperäisen 10-piikkisen tilalle (tarkoitus oli muuttaa mopon välityksiä siten, että se kulkisi kovempaa). Kerroin tuon asian diskossa tapaamalleni tytölle, mutta hämmästyksekseni hän ei "kostunut" asiasta.

Kun muutaman vuoden päästä tuosta tapauksesta tajusin sivuuttaa mopoiluaiheet tyttöjen kanssa jutellessa, alkoi saantitiheydessä tapahtua merkittävää muutosta. Nyt taas pienenä vinkkinä mopoileville nuorukaisille, jos teitä lukijakunnassa on, älkää puhuko mopoista tytöille!