Luku sinänsä ovat Känkkäränkkä ja Röllin kiukuttelulaulu. Näistähän lapset saavat ihan selviä vaikutteita ja vinkkejä kiukutteluun. Nehän ovat kuin kirjakaupassa varhaisteini-ikä-, sekä vanhapiika-osastolla myytävät Kuinka kiukuttelen vanhemmille-oppaat. Sama kuin teineille tehtäisiin tupakointilaulu tai vittuile vanhemmille-laulu. Se voisi alkaa vaikka ”Olipa kerran snadi paha kundi, skrode-Sebu nimeltään. Se huvitteli skruudaamalla baislareita, ja blaadaamalla röpökkää.”
Pienen pienessä veturissa on tunnelmaa, siitä tulee semmoinen olo, että ainoastaan taivas on rajana. Lapsesta tulee varmasti kansainvälinen kun sitä kuuntelee. Tai veturinkuljettaja. Tosin VR ei taida hirveästi palkata uusia veturinkuljettajia, ennen kuin entisiä jää eläkkeelle. Ja onhan tässä vielä aikaa, ennen kuin Otto siirtyy työelämään. Mutta toivottavasti ei veturinkuljettajaksi, en halua että pojasta tulee mitään heiluttajaa.
Jos sun lysti on-kappaleessa mennään ehkä vähän suomalaisille oudoilla vesillä, onhan se vähän outoa näyttää tunteensa noin riehakkaan julkisesti. Eikä sitä paitsi kannata opettaa lapsille, että jos on taaki pössis (meininki hyvä), niin pitää lyödä käsiä yhteen tai tömistellä lattiaa. Hullun kirjoihinhan siitä joutuu, eikä ikinä pääse hyviin naimisiin. Tunnen tapauksia, jotka ovat erehtyneet menemään tanssimaan yksinään tyhjälle tanssilattialle. Yhdellä oli vielä hirviö-kasvomaalaus. Voin kertoa, että ympärille ei kerääntynyt taputtavaa ihmismuuria. Enpäs kyllä muuten tiedä, oliko hän kuunnellut lapsena kyseistä kappaletta, ainakin hän kuuntelee Kike Elomaata nykyisin.
Kommentit