Olen nyt lueskellut noita täkäläisiä liikennesääntöjä, ihan loogisilta ne vaikuttavat. Oikealle saa kääntyä väistämisvelvollisuuden kera, vaikka punaiset palaisikin. Sama systeemi on kait käytössä Ameriikassa. Aika kokeeseen on vielä varaamatta, mutta ehkä kohta voisi mennä sen suorittamaan. Ajojalkaa kutittaa jo kyllä aika pahasti.

Tänään opiskeltiin taas kiinaa. Ääntäminen sujuu mielestäni jo kohtalaisesti, mutta opettaja vaan jankuttaa joka kerta niitä tavuja. Ensimmäinen puoli tuntia hoetaan eri tavuja. Oppitunneilla on tähän mennessä opiskeltu jotain ravintolasanastoa, taksilla ajelua, kaupassa käyntiä, puhelimella soittamista ja kakun tilaamista. Kakun tilaaminen on ehkäpä tärkein tähänastisista jutuista. Monesti olen miettinyt, että mitähän sitä tänään tekisi, ja sitten päähän on tullut ajatus; tilaanpa kakun! Vaan aiemmin ei ole onnistunut, kun en ole osannut kieltä. Nyt osaan!

Ongelmana kiinalaisten kanssa juttelussa on se, että jos sanon pari sanaa kiinaa, luulevat ne heti, että osaan puhua täydellisesti kieltä. Ja sitten tipahdan ihan täysin kärryiltä. Miltei aina on pakko sanoa, että hold your horses, eli shuo man dianr. Kiinan kieli on periaatteessa melko helppoa, koska sanat ovat aina perusmuodossa. Sanoissa ei kuitenkaan ole juurikaan yhtäläisyyksiä muihin kieliin, joten se teettää työtä. Kirjoittaminen ja lukeminen on asia erikseen, se on vaikeaa. Opiskelen siis pelkästään puhumista, oppimateriaali on kirjoitettu vielä pinyin:llä, eli länsimaalaisilla kirjaimilla tavujen mukaan. Hanyu on puhuttua kiinaa ja hanzi on karaktäärejä. Fayin on taasen ääntämistä, ayi aina hokee että ”ni de fayin hen hao”, eli minun ääntämiseni on hyvä. Tiedä häntä.

Seijalla oli alkuviikosta muutama rokulipäivä, kai sillä oli taas ryyppy jäänyt päälle. Nyt loppuviikosta päästään taas Seijan keittiöön. Ollaan Oton kanssa painettu niin pitkää päivää tuolla maatilan hommissa, että päätettiin tehdä oikein kunnon liharuokaa. Carrefourista ostettiin possunfilettä, siellä törmäiltiin muiden kotirouvien kanssa ostoskärryillä. Rouvat katselivat niin uteliaasti meidän kärryihin, että oli ihan pakko käydä hakemassa kesken kierroksen neljä laatikkoa kaljaa kyytiin. Sen jälkeen oikein piruuttani pyöriskelin ympäri hevi-sektoria. Ai että kun katsottiin pahasti, varsinkin ne amerikkalaisilta näyttävät viisikymppiset naiset. Terkkuja vaan sinne Sue Elleneille!

No, mehän tehdään tänään sveitsinleikkeitä. Hommaan tarvitaan possun ulkofilettä tai paistia, ihan sama. Leikataan pihvejä ja nuijitaan niistä ohuita littanoita. Läpyskän toiselle puolikkaalle laitetaan kinkkua ja jotain hyvää juustoa, kuten esim. goudaa tai voimakasta emmentalia. Tyhjä puolikas käännetään täytteiden päälle taskuksi ja lihanuijalla naputellaan tasku ”kiinni”. Leikkeet voi halutessaan myös leivittää, me ei tällä kertaa leivitetty, kun ei löydetty korppujauhoja. Paistetaan voi-öljy-seoksessa ja maustetaan pippurilla ja suolalla. Tämä on niin kevyttä ruokaa, että kyytipojaksi sopii vaikka suomalais-ugrilaiset kermaperunat. Kastikkeeksi voi tehdä vaikka kermakastikkeen.

Ja sitten kotikeittiöissäkin vaan rohkeasti kokeilemaan! Mikäli ette ole tottuneet käsittelemään isoja vehkeitä, olkaa varovaisia sen nuijan kanssa, ettei vaan mene paikat rikki!