Olen nyt lueskellut noita täkäläisiä
liikennesääntöjä, ihan loogisilta ne vaikuttavat.
Oikealle saa kääntyä väistämisvelvollisuuden
kera, vaikka punaiset palaisikin. Sama systeemi on kait käytössä
Ameriikassa. Aika kokeeseen on vielä varaamatta, mutta ehkä
kohta voisi mennä sen suorittamaan. Ajojalkaa kutittaa jo kyllä
aika pahasti.
Tänään opiskeltiin taas
kiinaa. Ääntäminen sujuu mielestäni jo
kohtalaisesti, mutta opettaja vaan jankuttaa joka kerta niitä
tavuja. Ensimmäinen puoli tuntia hoetaan eri tavuja.
Oppitunneilla on tähän mennessä opiskeltu jotain
ravintolasanastoa, taksilla ajelua, kaupassa käyntiä,
puhelimella soittamista ja kakun tilaamista. Kakun tilaaminen on
ehkäpä tärkein tähänastisista jutuista.
Monesti olen miettinyt, että mitähän sitä tänään
tekisi, ja sitten päähän on tullut ajatus; tilaanpa
kakun! Vaan aiemmin ei ole onnistunut, kun en ole osannut kieltä.
Nyt osaan!
Ongelmana kiinalaisten kanssa
juttelussa on se, että jos sanon pari sanaa kiinaa, luulevat ne
heti, että osaan puhua täydellisesti kieltä. Ja sitten
tipahdan ihan täysin kärryiltä. Miltei aina on pakko
sanoa, että hold your horses, eli shuo man dianr. Kiinan
kieli on periaatteessa melko helppoa, koska sanat ovat aina
perusmuodossa. Sanoissa ei kuitenkaan ole juurikaan yhtäläisyyksiä
muihin kieliin, joten se teettää työtä.
Kirjoittaminen ja lukeminen on asia erikseen, se on vaikeaa.
Opiskelen siis pelkästään puhumista, oppimateriaali on
kirjoitettu vielä pinyin:llä, eli länsimaalaisilla
kirjaimilla tavujen mukaan. Hanyu on puhuttua kiinaa ja hanzi
on karaktäärejä. Fayin on taasen ääntämistä,
ayi aina hokee että ”ni de fayin hen hao”, eli
minun ääntämiseni on hyvä. Tiedä häntä.
Seijalla oli alkuviikosta muutama
rokulipäivä, kai sillä oli taas ryyppy jäänyt
päälle. Nyt loppuviikosta päästään taas
Seijan keittiöön. Ollaan Oton kanssa painettu niin pitkää
päivää tuolla maatilan hommissa, että päätettiin
tehdä oikein kunnon liharuokaa. Carrefourista ostettiin
possunfilettä, siellä törmäiltiin muiden
kotirouvien kanssa ostoskärryillä. Rouvat katselivat niin
uteliaasti meidän kärryihin, että oli ihan pakko käydä
hakemassa kesken kierroksen neljä laatikkoa kaljaa kyytiin. Sen
jälkeen oikein piruuttani pyöriskelin ympäri
hevi-sektoria. Ai että kun katsottiin pahasti, varsinkin ne
amerikkalaisilta näyttävät viisikymppiset naiset.
Terkkuja vaan sinne Sue Elleneille!
No, mehän tehdään tänään
sveitsinleikkeitä. Hommaan tarvitaan possun ulkofilettä tai
paistia, ihan sama. Leikataan pihvejä ja nuijitaan niistä
ohuita littanoita. Läpyskän toiselle puolikkaalle laitetaan
kinkkua ja jotain hyvää juustoa, kuten esim. goudaa tai
voimakasta emmentalia. Tyhjä puolikas käännetään
täytteiden päälle taskuksi ja lihanuijalla naputellaan
tasku ”kiinni”. Leikkeet voi halutessaan myös leivittää,
me ei tällä kertaa leivitetty, kun ei löydetty
korppujauhoja. Paistetaan voi-öljy-seoksessa ja maustetaan pippurilla ja suolalla. Tämä on niin kevyttä ruokaa, että
kyytipojaksi sopii vaikka suomalais-ugrilaiset kermaperunat.
Kastikkeeksi voi tehdä vaikka kermakastikkeen.
Ja sitten kotikeittiöissäkin
vaan rohkeasti kokeilemaan! Mikäli ette ole tottuneet
käsittelemään isoja vehkeitä, olkaa varovaisia
sen nuijan kanssa, ettei vaan mene paikat rikki!
torstai, 9. marraskuu 2006
Kommentit