Torstai on kuulemma toivoa täynnä.
Mitähän toivoa torstaissa on? Jaa mutta niin, jospa se
torstai on niitä muodikkaita neonvärisiä
lasketteluasuja 80-luvulta ja toivo kirjoitetaan isolla kirjaimella.
Tai molemmat. Niinhän se on oltava! Toivolla on ollut samat
slalom-vermeet 80-luvulta asti, jolloin aloitteli tuota jaloa
harrastusta. Vuosien myötä on tullut elämänkokemuksen
lisäksi elopainoa, jolloin haalarit on alkaneet täyttyä.
No nythän mää sen hokasin!
Kai tuota sananpartta voi käyttää
vertauskuvallisestikin. Torstai on Toivoa täynnä voi siis
tarkoittaa kaikkia asusteita ja Toivo tarkoittaa ketä tahansa.
Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Nyt alkoi huolestuttaa, mitä
tuleman pitää. Eihän tuolla tavalla voi blogimerkintää
aloittaa. Tuohan on lukijoiden aliarvioimista. Tämähän
sotii kaikkia vuorovaikutuksen sääntöjä vastaan.
Miten Toivosta ja Torstaista kirjoittamalla voi luoda kestävän
pohjan pysyvälle lukijakunnalle? Eihän tästä tule
nyt yhtään mitään. Aloitetaanpas nyt ihan alusta!
Meillä oli aamulla todella
syvälliset keskustelut kiinanopen kanssa. Ei, hän ei
kysynyt, onko vaimoni lihava. Hän kysyi, kuinka monta leipää
suomalaiset syövät päivässä? Niin no, no
niin... Ehkä siihen voisi olla ihan oikeakin vastaus jollakin
tilastonikkarilla, mutta minä en ole varsinaisesti perehtynyt
asiaan. Ei sillä ettenkö söisi leipää.
Kiinalaisessa ruokavaliossa leipä ei kuitenkaan näyttele
kovin merkittävää osaa. Sen takia opettaja sitä
kysyi. Hän oli kuullut, että suomalaiset syövät
paljon leipää. Terkkuja vaan kaikille suomalaisille!
Paljonkohan suomalaiset muuten oikeasti
syövät leipää? Minulla ainakin päivittäinen
annos vaihtelee huomattavastikin. Jos vaimo on kotona, eikä ole
pahalla päällä, hän saattaa tehdä minulle
useammankin leivän syötäväksi. Huonommalla
tuulella en välttämättä saa syödäkseni
ensimmäistäkään leipää. Se on niin
paljon kiinni fiiliksistä.
Jos joku tietää virallisen
leivänsyöntilukeman, niin voisi sen kertoa. Alkoi meinaan
minuakin kiinnostaa asia. Ja ehkä vähän nälkäkin
iski. Nyt voisi tehdä paahtoleivistä semmoiset sandvitsit.
Ensin runsaasti majoneesia pohjalle, sitten vaikka kunnon kerros
Oltermanni-juustoa (sitä saa täältä kaupasta).
Sitten keveyttä tasapainottamaan salamia tai parmankinkkua. Tai
molempia. Ehkä tomaattia ja suolakurkkua voisi vielä
lisätä. Ja sitten palaset yhteen ja leikataan keskeltä
kolmion malliseksi.
Ne tarttee vaan tehrä itte. Seijaa
ei ole näkynyt ja vaimo on pahana.
torstai, 16. marraskuu 2006
Kommentit