Torstai on kuulemma toivoa täynnä. Mitähän toivoa torstaissa on? Jaa mutta niin, jospa se torstai on niitä muodikkaita neonvärisiä lasketteluasuja 80-luvulta ja toivo kirjoitetaan isolla kirjaimella. Tai molemmat. Niinhän se on oltava! Toivolla on ollut samat slalom-vermeet 80-luvulta asti, jolloin aloitteli tuota jaloa harrastusta. Vuosien myötä on tullut elämänkokemuksen lisäksi elopainoa, jolloin haalarit on alkaneet täyttyä. No nythän mää sen hokasin!

Kai tuota sananpartta voi käyttää vertauskuvallisestikin. Torstai on Toivoa täynnä voi siis tarkoittaa kaikkia asusteita ja Toivo tarkoittaa ketä tahansa. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

Nyt alkoi huolestuttaa, mitä tuleman pitää. Eihän tuolla tavalla voi blogimerkintää aloittaa. Tuohan on lukijoiden aliarvioimista. Tämähän sotii kaikkia vuorovaikutuksen sääntöjä vastaan. Miten Toivosta ja Torstaista kirjoittamalla voi luoda kestävän pohjan pysyvälle lukijakunnalle? Eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Aloitetaanpas nyt ihan alusta!

Meillä oli aamulla todella syvälliset keskustelut kiinanopen kanssa. Ei, hän ei kysynyt, onko vaimoni lihava. Hän kysyi, kuinka monta leipää suomalaiset syövät päivässä? Niin no, no niin... Ehkä siihen voisi olla ihan oikeakin vastaus jollakin tilastonikkarilla, mutta minä en ole varsinaisesti perehtynyt asiaan. Ei sillä ettenkö söisi leipää. Kiinalaisessa ruokavaliossa leipä ei kuitenkaan näyttele kovin merkittävää osaa. Sen takia opettaja sitä kysyi. Hän oli kuullut, että suomalaiset syövät paljon leipää. Terkkuja vaan kaikille suomalaisille!

Paljonkohan suomalaiset muuten oikeasti syövät leipää? Minulla ainakin päivittäinen annos vaihtelee huomattavastikin. Jos vaimo on kotona, eikä ole pahalla päällä, hän saattaa tehdä minulle useammankin leivän syötäväksi. Huonommalla tuulella en välttämättä saa syödäkseni ensimmäistäkään leipää. Se on niin paljon kiinni fiiliksistä.

Jos joku tietää virallisen leivänsyöntilukeman, niin voisi sen kertoa. Alkoi meinaan minuakin kiinnostaa asia. Ja ehkä vähän nälkäkin iski. Nyt voisi tehdä paahtoleivistä semmoiset sandvitsit. Ensin runsaasti majoneesia pohjalle, sitten vaikka kunnon kerros Oltermanni-juustoa (sitä saa täältä kaupasta). Sitten keveyttä tasapainottamaan salamia tai parmankinkkua. Tai molempia. Ehkä tomaattia ja suolakurkkua voisi vielä lisätä. Ja sitten palaset yhteen ja leikataan keskeltä kolmion malliseksi.

Ne tarttee vaan tehrä itte. Seijaa ei ole näkynyt ja vaimo on pahana.