Paitsi että ei taida anoppi lukea enää tätä blogia. Se suuttui jo pari kuukautta sitten, kun kutsuin sitä vanhaksi vahtihaukaksi. En kyllä ymmärrä, äiti on aina opettanut, että ei saa valehdella. Ja sen lupauksen olen pitänyt ja totuudessa pysynyt.
Tai no... Kerran työnsin nakin naapurin postiluukusta sisään. Olin tulossa kotiin raskaan baari-illan jälkeen. Olin varannut mukaani paketin nakkeja, koska kokemuksesta tiedän, että a.) juhliminen hiukoo b.) nakkikioskilla joutuu jonottamaan. Jostain syystä en jaksanut syödä kaikkia nakkeja, vaan yksi jäi. Mietin, että mitä sille tekisin? Olin koti-ovella, kun sain päähäni, että tungen sen naapurin postiluukusta sisään.
Seuraavalla viikolla näin naapurin rappukäytävässä, ja hän sattui mainitsemaan nakin ilmestymisestä oven väliin. Sanoin, että viikonloppuna oli yläkerran opiskelijatytöllä bileet, kai ne on sitten terrorisoineet koko taloa. Ja lisäsin vielä vettä myllyyn sanomalla, että meidän luukusta oli työnnetty tyhjä nakkipaketti.
No se tyttö joutui muuttamaan pois myöhemmin, koska talon mummot ja muut kyylääjät savustivat sen ulos. Yksi mummo väitti, että häneltä oli varastettu kolme lakanaa kuivaushuoneesta. Toinen väitti jonkun ajaneen polkupyörällään yön aikana. Ja syyttävät sormet osoittivat tuohon yläkerran tyttöön. Mummot epäilivät tyttöä huumekauppiaaksi, koska hänellä oli nenärengas.
No, semmoista se elämä on! Enpä tiedä mitä tuolle tytölle kuuluu, mutta hei! Nyt kun kerran ollaan ihan yleisellä foorumilla, niin lähetetäänpä terveisiä. Jos luet tätä blogia, olen pahoillani. En olisi uskonut, että yhdestä nakista nousee niin valtava haloo. Mutta ei tehtyä saa tekemättömäksi. Olen kuitenkin läksyni oppinut kantapään kautta, enkä enää ikinä työnnä nakkia naapurin postiluukusta sisään! Sen lupaan! Ja se olin minä, joka ne alakerran nimitaulun kirjaimet sotki...
Kommentit