Hei sorgen morgen vaan lukijoille, koti-isä on ollut vähän kiireinen ja väsynyt. Sen vuoksi jäi blogiin kirjoittelu vähiin viikonloppuna. Mutta nyt lupaan parantaa tapani; tänään alkaa taas ihan uusi elämä, sillä viime öiset liskot saivat minut muuttamaan elämäntapojani. Ette muuten usko miten rumia liskoja näin viime yönä! Ne oli kyllä ihan mahdottoman isoja ja rumia, todella pelottavia.

No asiasta ensimmäiseen. Lauantai-aamuna lähdettiin käymään siellä eläintarhassa, kuten Oton kanssa sovittiin. Eräs tuttava kertoi meille tuosta paikasta aiemmin syksyllä. Saimme ajo-ohjeet paikanpäälle, eli ajakaa Badaling-expresswayta niin kauan, kunnes paikka näkyy tien vieressä. No mehän ajettiin. Meinasi jo usko loppua kesken, kunnes tuolla vuorten toisella puolella huomattiin pieni kyltti; Beijing wildlife park! Sinne kurvattiin sitten.

Oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Siellä liikutaan siis omalla autolla eläinten keskellä. Paikka sijaitsee vuorten keskellä, parissa paikassa näkyy kiinanmuurin raunioita. Lenkki on kuulemma 10 km pitkä, tiedä häntä. Paljon siellä ainakin oli elukoita. Tuossa kuva eräästä pariskunnasta.
Otto oli kyllä innoissaan reissusta. Se meinannut pysyä nahoissaan. Eläinten nimiä opeteltiin suomeksi ja englanniksi. Siitä voi sitten tulevaisuudessa olla hyötyäkin, jos vaikka joutuu eläinlääkäriin. Paluumatkalla pelattiin tietokilpailua. Otto imitoi jonkun eläimen ääntä, ja meidän piti arvata mikä eläin on kyseessä. Vaimo voitti, mutta tuomari oli kyllä vähän puolueellinen.

Kotiin tultiin hyvissä ajoin, sillä meidän piti ehtiä vielä pikkujouluihinkin. Ayi tuli viiden maissa Ottoa vahtimaan. Vaimo hermoili tuttuun tapaansa lähtemisestä ja perille osaamisesta. Hyvin kuitenkin ehdittiin ja osattiin.

Juhlapaikka oli Swissôtel, eli Sveitsin hotelli. Hotelli oli hieno paikka pitää juhlia, kyllä siellä kelpasi heilua. Tarjolla oli jotain jouluruoan tapaista seisovasta pöydästä. Suomalaiseen jouluun viittaavaa siellä oli kylmäsavulohta, porkkana- ja lanttulaatikkoa ja kinkkua. Ihan hyvää oli, paitsi että laatikoissa ei ollut juurikaan makua. Ehkä suola puuttui. Kylmäsavulohta tuli vedettyä kilokaupalla.

Juomatarjoilu pelasi hyvin. Olut ja viini kuului lipun hintaan ja kiinalaiseen tyyliin lasia ei ehtinyt juoda tyhjäksi, ennen kuin tarjoilija kaatoi lisää ainetta. No, sehän sopi minulle. Ja kyllähän siinä suolaista lohta syödessä jano tulikin.

En tiedä mihin asentoon täälläpäin pitäisi jättää aterimet, että tarjoilija näkisi ruokailun olevan kesken. Minä olen tottunut jättämään ne klo 7.20 asentoon, tai siis illallisen ollessa kyseessä klo 19.20. Nyt tarjoilijat tulivat vetämään lautasta pois melko hätäisesti. Vieressä istuvalla oli haarukka menossa juuri suuhun, kun tarjoilija tuli selän taakse pyytämään anteeksi ja vetämään lautasta pois. No, juomatarjoilun toimivuus pelasti tilanteen, kännissä kaikki on kivaa.

Ennen kuin olin päässyt jälkiruokaan asti, olivat velat jo muuttuneet saataviksi. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan vielä tiennyt saavuttavani varsinaista suomalais-ugrilaista junttihumalaa.

Illan edetessä oli muutama ohjelmanpätkäkin, laulua ja muuta mukavaa. Kun bändi astui lavalle, vieressä istunut kokeneempi Pekingin suomalainen veikkasi, että kohta alkaa Proud Mary soimaan. Ja oikeassa hän oli. Se soitetaan kuulemma aina.

Tanssilattialla heilumisen jälkeisistä tapahtumista kertoisin erittäin mielelläni, mutta valitettavasti muistikuvat siitä eteenpäin ovat kovin hataria. Enkä haluaisi valehdella näin julkisesti. Mutta tanssittu ja hypitty on, se on varmaa. Minulla on nimittäin jalat todella kipeät. Ja minulle tulee aina jalat kipeäksi juhliessa. Jostain syystä on aina pakko päästä tanssimaan ja pomppimaan muuten vaan. En tee sitä pahuuttani, vaisto vaan ohjaa hillumaan.

Vielä toistaiseksi en ole satuttanut ketään muuta kuin itseäni, mutta minut on kerran poistettu ravintolasta liian provosoivan tanssiesityksen vuoksi. Yritin tanssia muurahaiskarhurituaalia, jonka näin muistaakseni elokuvassa Can´t buy me love. Henkilökunta tulkitsi liikkeeni kuitenkin liian eroottisiksi. Ehkä asiaan vaikutti myös se, ettei ravintola ollut varsinaisesti tanssiravintola, vaan Rosso. Jäi siinä bonukset saamatta.

Kotiintulosta olen onnellisen tietämätön, mutta sen tiedän, että vaimo oli todella pahalla päällä. Sunnuntaipäivä meni sitten palautuessa. Norjaan ei ollut asiaa, mutta muuten vaan oli ontto olo. Olen koittanut ajoittaa krapulaelpymiset jonnekin muualle kuin kotiin Oton takia, mutta nyt ei ollut muuta paikkaa. Vähän poikaa ihmetytti isän väsymys ja äidin pahantuulisuus. Eilen päätin, etten juo alkoholia enää ikinä, mutta varmaan joudun vielä pyörtämään päätökseni.

Mutta hyvät pirskeet oli. Pikkujouluseksit jäi kyllä väliin, eikä taida tämän vuoden puolella enää muutenkaan herua. Oli se emäntä niin äkäinen.