Noin! Siinä oli se pakollinen tunteellinen paska-osuus, joka on pakko suorittaa tänään. Henkilökohtainen mielipiteeni ystävänpäivästä on kohtalaisen vakaa ja julkaisukelvoton. Että se siitä ja odotellaan taas ensi vuotta!
Koti-isä on ollut vähän heikossa hapessa. Ja täysin itseaiheutetusti. Lauantaina päätimme lähteä parin kaverin kanssa katsastamaan Pekingin yöelämää ja ihan sattumalta samalla reissulla ehdimme nähdä myös aamuelämää. Kotiin tulin aikaisin sunnuntai-aamuna; vaimo oli jo herännyt, eikä hän ollut kovin positiivisella tuulella. No, olen luvannut olla hänen tukenaan niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, joten tuin häntä parhaani mukaan sunnuntain. Nukkumalla...
Sunnuntaina siinä iltapäivällä alkoi olotila muuttua oleellisesti. Edellisillan saataviksi muutetut velat olivat jälleen velkoja, tällä kertaa ne olivat kasvaneet korkoa. Raha-asiat olivat kuitenkin murheistani pienimpiä, sillä pelkäsin kuolevani. Oloni oli todella huono. Siinä vaiheessa kun tajusin, että tuskin kuolen tähän huonoon oloon, se iski kuin märkä rätti kasvoilleni. Siinä vaiheessa aloin jo pelätä, etten kuolekaan, vaan joudun kärsimään tätä oloa loppuun asti.
Tämän kuun puhelinlasku on varmasti melkoinen. En tiedä paljon kaukopuhelut täältä Norjaan maksaa, mutta ei ne varmasti ole kovin halpoja. Eikä minulla ole edes tuttuja Norjassa...
No sunnuntai oli ja meni, mutta heikko esitys jatkui maanantaina. Ja tiistaina... Järki ei vaan pelaa. On niin kuin ajaisi tyhjillä kumeilla. Normaalien asioiden hoitaminen käy täysin ylivoimaiseksi.
Nyt tuntuisi siltä, kuin elämä jo voittaisi. En juo viinaa enää ikinä, sen lupaan! Tai en ainakaan tänä vuonna. Tai tässä kuussa. Tai ehkä sitten viikonloppuna juon pari kaljaa, meinaan suomalaista.
Tämä mölykööri ottaa ja lähtee lauantaina kahdeksi viikoksi Suomeen! Se on nyt sillä tavalla, että kiinalainen uusivuosi on parasta viettää poissa täältä. Suomessa on nyt hienot talvikelitkin, joten mikäs sinne on lentäessä. Liput kyllä varattiin jo silloin, kun lumesta ei ollut tietoakaan. Otto odottaa päästä näkemään mummot ja papat ja kaverit. Ja vähän semmoista juttua kuultiin, että siellä olisi joku uusi rattikelkka odottelemassa. Tiedä häntä, taisi olla vaan huhupuhetta.
Kyllä tätä reissua on jo vähän odotettukin. Vähän harmitti, kun ei oltu jouluna Suomessa, mutta toisaalta näin jälkeenpäin, ainakin kelien puolesta tämä menee nappiin. Toivottavasti ne talvikelit jatkuu nyt vähän aikaa. Minä ainakin odotan sitä, että lentokoneeseen kävellessä voi napata ne Iltalehdet ja muut kainaloonsa ja lukea päivänpolttavat uutiset.
Kommentit