Eilen tai toissa päivänä oli Iltasanomissa juttu, kuinka ruotsalaisnaisella oli asunnossaan kymmeniä joutsenia. Hän oli salakuljettanut niitä asuntoonsa housuissaan. Enempää moraalisia kysymyksiä ruotimatta joutsenten ahtamisesta kerrostaloasuntoon, ihmettelen vain tuota joutsenten housuihin laittamista.

Jutussa ei kerrottu naisen ruumiinrakenteesta sen enempää, mutta epäilykseni lankeavat vahvasti päärynämalliseen Mummo Ankka-vartalonmuotoon. Milläpä muulla tavoin nainen olisi voinut kuljettaa joutsenet (housuissaan) huomaamatta asuntoonsa? En tiedä joutsentenkaan kehosta tai oikeastaan sen notkeudesta kovin paljoa, mutta vain mielikuvien avulla voin saada edes jonkinlaisen ajatuksen siitä, mihin joutsenen kaula on työnnetty housuissa kulkemisen ajaksi. Huh! Oikein puistattaa ajatus, mitä nuo joutsenet ovat joutuneet kokemaan. Nainen ei nimittäin ollut enää kovin nuori, pikemminkin jo ehtoopuolella. Ja jos ihminen on kiinnostunut joutsenista ja niiden kanssa elämisestä, tuskin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät kysymykset ovat päällimmäisenä mielessä.

Turussa on tapana vastata kysymykseen kysymyksellä. Jos kysyt turkulaiselta kellonaikaa, niin vastaus on luultavasti ”jaa nyt vai?” Ei, minä haluan yleensä tietää, mitä kello on tunnin päästä. No, sitähän taas turkulainen ei tiedä muuten, kuin kääntämällä kelloa tunnin eteenpäin.

No mutta, eipä siinä mitään. Tätä kysymyksellä kysymykseen vastaamista taidetaan tehdä täälläkin. Jokusen kerran olen kuullut esimerkiksi ravintolassa, kuinka tarjoilija on sanonut laskun (maidan) pyytämisen jälkeen ”maidan shenme?” Kun on pyytänyt coca-colaa (kele), tarjoilija sanoo ”kele shenme?” Minun päässäni tämä taipuu muotoon ”jaa lasku vai”, tai ”jaa sosasolaa vai?”

Susan Kuronen lupaa paljastaa tulevassa kirjassaan Matin lähettämiä intiimejä tekstiviestejä. Toimituksemme on onnistunut saamaan muutaman viestin haltuunsa. Lähdettä emme aio paljastaa. Viestit ovat seuraavanlaisia:

”Hei Susku! Olen ajatellut sinua ja tätä meidän juttuamme. Minusta olisi hienoa, jos voisit liittyä Keskustapuolueeseen; ajattele jo Tanjankin viitoittamaa tietä! Yhdessä olisimme vahvempia ja voisin esitellä sinut muutamalle tosi mukavalle keskustalaiselle!”

”Moi Susku! Olen ajatellut sinun pörröistä keskustaasi koko päivän. Se on näemmä niin, että kun kerran pääsee keskustan makuun, niin sitä ei tahtoisi olla ilman ensinkään.”

”Moi Susku! Nyt on edessä viikonloppu! Voisin viedä sinut syömään jonnekin. Tapaisimmeko vaikka keskustassa? Hehheh, huomasitko tuon pienen ”vitsin”? Me keskustalaiset haluamme pitää hauskaa aina silloin tällöin.”

”Moi Susku! Suhteemme on tullut siihen pisteeseen, ettemme voi enää tapailla. Älä kysy miksi, jos kertoisin sen, joutuisin tappamaan sinut. On vain parempi, ettet enää ole yhteydessä minuun. Sihteerini toimittaa sinulle hammasharjasi. Älä puhu suhteestamme ulkopuolisille, tai joudut suureen vaaraan. Tietojemme mukaan jopa KGB seuraa sinun liikkeitäsi. Sinuna pitäisi matalaa profiilia.”