Kyllä on muuttunut kumman kiireiseksi tämä elämä viime aikoina. En vaan tiedä mistä se johtuu. Ei millään meinaa löytyä aikaa istua koneen ääressä. Osasyy voi olla siinäkin, että ollaan Oton kanssa keksitty enemmän tekemistä päiviksi. Kehitys on sinällään melko huolestuttavaa, sillä silloin tämä blogin päivitys jää vähemmälle.

Otolla on pari kerhopaikkaa, joissa on mukava käydä. Lauantaisin on Suomi-koulua ja keskiviikkoisin käymme kotimme lähellä olevassa kansainvälisessä koulussa Kids Afternoonissa. Semmoista triangelin kilistelyähän se välillä on, mutta Otto ainakin tykkää käydä niissä.

Otolla on kohta 5-vuotissynttärit. Juhlathan silloin pidettävä. Kutsutaan kaikki naapurin lapset ja äidit kylään, juodaan kahvia ja ihastellaan verhoja. Minä voin kertoa vaikka armeijakokemuksista tai baarireissuista. Semmoista vapaamuotoista rupattelua, etten sanoisi.

Äideistä tulikin mieleeni Finnairin lentoemännät. Antakaa lentoemot anteeksi, mutta jotenkin taas todellisuus lävähti kasvoille Suomen reissulla. Koneeseen astuttua tuli jotenkin yleisapaattinen tunnelma, eikä tunnelmaa kohottanut yhtään väsyneen viisikymppisen emännän kuulutus kaikilla kansainvälisillä kielillä suomalaisittain, että "toivottavasti matkastanne tulee oikein mukava kokemus."

Eikö millään kuulutusten äänensävyä voisi vaihtaa siitä eläkkeelleyksilento-nuotista vaikkapa kolmekymppinensinkkutukkasekaisinbodypumpfitnessohjaaja-sävyyn? Minua melkein alkaa itkettämään ajatella, mitä niiden kuuluttajien miehet joutuvat kokemaan, kun vaimo tulee kotiin ja ilmoittaa samalla nuotilla, että "tänään illalla on tarjolla yläilmakuivattua pimppiä, mutta juomatarjoilusta makuuhuoneeseen veloitetaan kaksi euroa per annos. Och samma på svenska."

Älkää käsittäkö nyt väärin! En millään tavoin halua yleistää sitä ajatusta, että Finnairin lentoemännillä olisi kuivat emättimet. Mutta minulla ainakin kuivaa suu ihan mahdottomasti koneessa. Jos et puoleen tuntiin juo vettä, niin kieli on kuiva kuin... No en keksi mitään hyvää kielikuvaa tähän tilanteeseen.

Jos jotain haluasin vielä tehdä, niin matkustaa Qantasin koneilla. Siellä kuulemma saa lentoemänniltä ihan yksityishoitoa. Tai ainakin Ralph Fiennes sai. Voin sanoa, että minulla on hyvät mahdollisuudet, sillä ulkonäköni on jotain Ralphin ja Vesa-Matti Loirin välimaastosta. Mutta mahdun kyllä hyvin lentskarin vessaan ja tyhjää tilaakin jää vielä reilusti.