Kuulkaapa kummaa! Tänään aamulla satoi lunta! On sopivasti unirytmi sekaisin reissusta, joten heräilin jo neljän aikaan lukemaan Vareksen dekkaria. Ottokin avasi silmät kuuden aikaan, ja seitsemän jälkeen katsottiin ikkunasta pihalle ja siellähän oli maa ihan valkoisena! Takatalvi tuli ja pahasti. Lämpötila on niukasti plussan puolella. Reilun puolen vuoden aikana, mitä ollaan nyt oltu täällä, ei taivaalta ole satanut juuri mitään. Eilen tuli vettä ja tänään lunta. Mitähän huomenna tulee? Toivottavasti ei sitä, mitä eniten pelkään... Sekin nimittäin voisi olla mahdollista täällä.

Suomen reissu meni mukavasti. Oli mukavaa taas olla kotimaassa, kun asioiden hoito sujui omalla kielellä ilman turhia ponnisteluja. Mutta oli paljon asioita, joihin kiinnitti huomiota eri tavalla kuin ennen.

Heti lentokentältä ulos astuessa huomasi TÖRKEÄN korkean elintason. Taksit ovat viimeistä mallia olevia mersuja ja volvoja, tiet ovat sileitä ja roskattomia, ihmisillä on siistit vaatteet, yhteiskunta on hyvin organisoitunut ja asioihin voi luottaa. Se ei ole itsestäänselvyys täällä muilla mailla.

Ja sitten, on siellä niin perkeleen kallista... Ei meinaa tämmöisellä työttömällä koti-isällä perse kestää käydä edes lounasravintolassa syömässä. Puhumattakaan muiden ostosten tekemisestä. Aina oli oltava vaimon lompakolla.

Ja kyllä Suomi on karu maa. En kyllä ihan ymmärrä, minkä ihmeen takia esi-isämme ovat valinneet asuinpaikakseen Suomen? Onhan niitä lämpöisempiäkin ja mukavampiakin paikkoja olemassa. Kuten nyt esimerkiksi Puola. Paitsi että se kieli on ihan perseestä. Ja ihmiset.

Nyt täällä paukkuu niin kuin kulttuurivallankumous olisi alkanut. Toivottavasti kuolleita ei tule yhtä paljon. Taitaa olla kiinalainen uusivuosi lopuillaan, joten kaikki ampuvat viimeiset rakettinsa taivaalle yhtä aikaa. Suomessa aikoinaan raketeista sekosivat koirat, nyt vaimo on ihan vauhkona pöydän alla ja läähättää niin kuin olisi osia pois. En oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Pyssyäkään ei ole, millä sen voisi päästää tuskistaan. Toivottavasti se ei ainakaan hullummaksi tuosta tule. Minä tulen kyllä kohta. Tuntuu siltä, että sota japanilaisia vastaan on alkanut uudestaan. Jos ette kuule minusta vähään aikaan, niin olen varmaankin sotavankina Okinawalla. Siellähän se Karate Kidkin oli.