Arvoisat lukijat, olen tullut tieni
päähän. Tämä tie on semmoinen päättyvä
tie. Ja perskeles, eihän täällä tien päässä
ole edes tilaa kääntyä! Tämä taitaa olla nyt
sitten tässä... Niin kuin Pepe Willberg laulaa, siihen mä
jään, niin mä jään nyt siihen. Tai tähän.
-SIIS MITÄ TÄMÄ
TARKOITTAA?? Mitä koti-isälle on tapahtumassa? Me
kansakunnan valot, kirkonkylien priimukset ja luomakunnan kruunut
vaadimme nyt pikaisen selityksen, mitä koti-isä tarkoittaa?
Ei kai koti-isä ole heittämässä hanskoja
takaikkunalle!! Eikö tässä maailmassa voi luottaa enää
mihinkään?
Rauhoittukaapa! Ei tässä nyt
mitään sen vakavampaa ole tapahtunut. Aika aikansa kutakin
ja kello löi jo viisi. Nyt on vaan aika lopettaa.
-JUHANI JA LIISI, HUUHTOKAAPAS RUUNAN
SILMÄT! Mitä kauheaa on tapahtunut? Onko kattilat menossa
jakoon? Vai onko joku kuollut? Sairautta perheessä? Masennusta,
murtumista? Mikä nyt mättää? Me vaadimme saada
tietää!!!
No hei hold your horses! Ruuna virtsaa
vielä, malttakaa hetki! Parin onnellisen sattuman myötä
ja pienen järjestelemisen kautta, koti-isä lopettaa
koti-isän hommat ja aloittaa työt!
-No mutta eihän se ole ollenkaan
jännää... Me täällä jo odotimme jalat
suusta vieviä herkullisia juonipaljastuksia ynnä muuta ja
niin edelleen.
Valitan. Mutta minä olen ainakin
tyytyväinen tulevaan. Tuleva työpaikka vaikuttaa ihan
mukavalta ja on aika lailla minun alaani. Otolle saatiin järjestettyä
hoitopaikka ja vaimonkin työnantaja on suhtautunut ihan
mukavasti tulevaan järjestelyyn. Eli tämä tarkoittaa
nyt sitä, että komennus jatkuu meidän osalta ja vaimon
jatkosopimusta ollaan sorvaamassa kasaan. Mikäli minä en
olisi löytänyt tekemistä, olisimme harkinneet jotain
muuta vaihtoehtoa.
Vaimon työpaikka säilyy
Pekingissä, eli voimme asettua tänne toistaiseksi nyt
hieman pysyvämmin. Asunto lähtee vaihtoon. Aiomme etsiä
asuntoa tuolta villa-alueelta, eli jonkinlainen
omakoti/paritalosysteemi voisi olla hyvä. Oton hoitopaikka on
myös villa-alueella.
Asiat lähtivät rullaamaan
aika nopealla tahdilla. Vaimolle tarjottiin jatkosopimusta ja parin
päivän sisään minä kuulin eräästä
työpaikasta. Eräs tuttu on siellä töissä ja
sitä kautta sain jalkani oven väliin. Siis sille aukeavalle
puolelle, ei saranapuolelle.
Nyt tuntuu siltä, että tämä
blogi-juttu on ohi ja alkaa seuraava vaihe. En voi kirjoitella
uskottavaa bullshittiä koti-isänä, kun en sitä
kohta enää ole. Nämä jutut ovat muutenkin olleet
melko lailla sitä itseään, eli puhdasta
luonnontuotetta. Mitään tajuntaa laajentavia aineita en ole
kuitenkaan tarvinnut niiden kirjoittamiseen.
Ehkä palaamme vielä
seuraavassa elämässä. Kiitos kaikille lukijoille,
elämä blogistaniassa on ollut mukavaa aikaa! Som moro!
keskiviikko, 25. huhtikuu 2007
Kommentit