Arvoisat lukijat, olen tullut tieni päähän. Tämä tie on semmoinen päättyvä tie. Ja perskeles, eihän täällä tien päässä ole edes tilaa kääntyä! Tämä taitaa olla nyt sitten tässä... Niin kuin Pepe Willberg laulaa, siihen mä jään, niin mä jään nyt siihen. Tai tähän.

-SIIS MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?? Mitä koti-isälle on tapahtumassa? Me kansakunnan valot, kirkonkylien priimukset ja luomakunnan kruunut vaadimme nyt pikaisen selityksen, mitä koti-isä tarkoittaa? Ei kai koti-isä ole heittämässä hanskoja takaikkunalle!! Eikö tässä maailmassa voi luottaa enää mihinkään?


Rauhoittukaapa! Ei tässä nyt mitään sen vakavampaa ole tapahtunut. Aika aikansa kutakin ja kello löi jo viisi. Nyt on vaan aika lopettaa.


-JUHANI JA LIISI, HUUHTOKAAPAS RUUNAN SILMÄT! Mitä kauheaa on tapahtunut? Onko kattilat menossa jakoon? Vai onko joku kuollut? Sairautta perheessä? Masennusta, murtumista? Mikä nyt mättää? Me vaadimme saada tietää!!!


No hei hold your horses! Ruuna virtsaa vielä, malttakaa hetki! Parin onnellisen sattuman myötä ja pienen järjestelemisen kautta, koti-isä lopettaa koti-isän hommat ja aloittaa työt!


-No mutta eihän se ole ollenkaan jännää... Me täällä jo odotimme jalat suusta vieviä herkullisia juonipaljastuksia ynnä muuta ja niin edelleen.


Valitan. Mutta minä olen ainakin tyytyväinen tulevaan. Tuleva työpaikka vaikuttaa ihan mukavalta ja on aika lailla minun alaani. Otolle saatiin järjestettyä hoitopaikka ja vaimonkin työnantaja on suhtautunut ihan mukavasti tulevaan järjestelyyn. Eli tämä tarkoittaa nyt sitä, että komennus jatkuu meidän osalta ja vaimon jatkosopimusta ollaan sorvaamassa kasaan. Mikäli minä en olisi löytänyt tekemistä, olisimme harkinneet jotain muuta vaihtoehtoa.


Vaimon työpaikka säilyy Pekingissä, eli voimme asettua tänne toistaiseksi nyt hieman pysyvämmin. Asunto lähtee vaihtoon. Aiomme etsiä asuntoa tuolta villa-alueelta, eli jonkinlainen omakoti/paritalosysteemi voisi olla hyvä. Oton hoitopaikka on myös villa-alueella.


Asiat lähtivät rullaamaan aika nopealla tahdilla. Vaimolle tarjottiin jatkosopimusta ja parin päivän sisään minä kuulin eräästä työpaikasta. Eräs tuttu on siellä töissä ja sitä kautta sain jalkani oven väliin. Siis sille aukeavalle puolelle, ei saranapuolelle.


Nyt tuntuu siltä, että tämä blogi-juttu on ohi ja alkaa seuraava vaihe. En voi kirjoitella uskottavaa bullshittiä koti-isänä, kun en sitä kohta enää ole. Nämä jutut ovat muutenkin olleet melko lailla sitä itseään, eli puhdasta luonnontuotetta. Mitään tajuntaa laajentavia aineita en ole kuitenkaan tarvinnut niiden kirjoittamiseen.


Ehkä palaamme vielä seuraavassa elämässä. Kiitos kaikille lukijoille, elämä blogistaniassa on ollut mukavaa aikaa! Som moro!