Taas rytisi Suomessa! On se kyllä minun mielestä vähän erikoista Suomen leveysasteilla, että kun ensimmäinen kunnon lumimyräkkä tulee, alkaa pelti mennä kurttuun. Onko Ensio Itkosen ajoista jo niin kauan aikaa, ettei enää muisteta ohjetta ”kun sataa, niin älä aja sataa”? Taitaa perus-suomalainen olla niin kuin Sorsakosken Topi, se ei meinaan ikinä opi...

Minulle talven ensimmäiset lumisateet olivat aina suurta juhlaa, koska taivaalta satoi voimaa tiehen. Corollassa ei millään meinannut riittää pito. Eturenkaissa oli huomattavia pitovaikeuksia, mitä ei muuten paljaalla asfaltilla ilmennyt, paitsi lukkojarrutuksessa. Renkaat olisivat varmaan sulaneet tiehen, jos ei olisi ollut niin kylmä. Ensilumen jälkeen oli pakko lähteä sudittelemaan turuille ja toreille. Pois alta mummot ja männynkävyt, täältä tulee Päijät-Hämeen nopein Corolla!

Mutta peltiä ei rutattu! Ei, se olisi ollut viimeinen temppu! Ihan hölmöläisen hommaa. Eikä pelkällä liikennevakuutuksella ajettaessa kannata turhia ruttaillakaan, tai ainakin kandee ajaa lujaa karkuun. Joskus poliisi sanoi, että kuuluun riskiryhmään. En silloin nuorena poikana vielä ymmärtänyt, mitä poliisi-setä sillä tarkoitti, mutta isäni ohitusleikkauksen jälkeen asia kirkastui minulle.

Ruokailutottumuksista sen verran, että koulussa meillä oli usein syömiskilpailuja ruokatunnilla. Minä olin aika kova poika syömään jo silloin, joten usein minulla oli kupu ravittu ensimmäisenä. Paitsi kerran, kun ruokana oli kaalikääryleitä... Ajattelin, että ne voi hotkaista yhdellä kertaa. Joko kääryle oli liian suuri, tai sitten kurkku liian pieni, mutta sinne se jämähti. Ei auttanut Maamme-laulukaan. Kun koulumme liikunnan- ja uskonnonopettaja huomasi tukehtumiseni (kaadoin maitokoneen puolukkahilloastian päälle), hän otti nopeasti jalat alleen ja Heimlichin otteen minusta. Sinne lensi kääryle komeassa kaaressa ruokalan lattialle, mutta minähän en perkele luovuttanut. Puistelin kääryleestä pahimmat muruset pois ja pureskelin tällä kertaa paremmin. Hain vielä lisääkin kääryleitä, mutta tulin silti vasta kakkoseksi kisassa. Voiton vei sillä kertaa rinnakkaisluokan Juha, joka pystyi pureskelemaan suussaan viittä käärylettä yhtä aikaa.

Juha on muuten nykyään taksikuski pääkaupunkiseudulla. Hänellä on autossa suolasirotin mukana siltä varalta, että grillin makkaraperunoissa ei ole tarpeeksi makua.

Katselin tuossa noita Tiehallituksen kelikamerakuvia ympäri Suomen, tekisi kyllä mieli lähteä hiihtämään. Tai laskettelemaan. On se lumi vaan hieno elementti. Pekingin lähistölläkin on kuulemma jokunen ”laskettelukeskus”, joissa pääsee mäkeen. Uskoisinpa, että tulee talvella käytyä katsastamassa paikat.

Aika hyvin (ja hyviä) on tullut kommentteja tuohon eiliseen galluppiin. En vielä ala ruotimaan niitä, palaan asiaan huomenna tai ylihuomenna. Kommenteista on kuitenkin helppo huomata, miten paljon voi lukea rivien välistä.