Taas rytisi Suomessa! On se kyllä
minun mielestä vähän erikoista Suomen leveysasteilla,
että kun ensimmäinen kunnon lumimyräkkä tulee,
alkaa pelti mennä kurttuun. Onko Ensio Itkosen ajoista jo niin
kauan aikaa, ettei enää muisteta ohjetta ”kun sataa, niin
älä aja sataa”? Taitaa perus-suomalainen olla niin kuin
Sorsakosken Topi, se ei meinaan ikinä opi...
Minulle talven ensimmäiset
lumisateet olivat aina suurta juhlaa, koska taivaalta satoi voimaa
tiehen. Corollassa ei millään meinannut riittää
pito. Eturenkaissa oli huomattavia pitovaikeuksia, mitä ei
muuten paljaalla asfaltilla ilmennyt, paitsi lukkojarrutuksessa.
Renkaat olisivat varmaan sulaneet tiehen, jos ei olisi ollut niin
kylmä. Ensilumen jälkeen oli pakko lähteä
sudittelemaan turuille ja toreille. Pois alta mummot ja männynkävyt,
täältä tulee Päijät-Hämeen nopein
Corolla!
Mutta peltiä ei rutattu! Ei, se
olisi ollut viimeinen temppu! Ihan hölmöläisen hommaa.
Eikä pelkällä liikennevakuutuksella ajettaessa kannata
turhia ruttaillakaan, tai ainakin kandee ajaa lujaa karkuun. Joskus
poliisi sanoi, että kuuluun riskiryhmään. En silloin
nuorena poikana vielä ymmärtänyt, mitä
poliisi-setä sillä tarkoitti, mutta isäni
ohitusleikkauksen jälkeen asia kirkastui minulle.
Ruokailutottumuksista sen verran, että
koulussa meillä oli usein syömiskilpailuja ruokatunnilla.
Minä olin aika kova poika syömään jo silloin,
joten usein minulla oli kupu ravittu ensimmäisenä. Paitsi
kerran, kun ruokana oli kaalikääryleitä... Ajattelin,
että ne voi hotkaista yhdellä kertaa. Joko kääryle
oli liian suuri, tai sitten kurkku liian pieni, mutta sinne se
jämähti. Ei auttanut Maamme-laulukaan. Kun koulumme
liikunnan- ja uskonnonopettaja huomasi tukehtumiseni (kaadoin
maitokoneen puolukkahilloastian päälle), hän otti
nopeasti jalat alleen ja Heimlichin otteen minusta. Sinne lensi
kääryle komeassa kaaressa ruokalan lattialle, mutta minähän
en perkele luovuttanut. Puistelin kääryleestä pahimmat
muruset pois ja pureskelin tällä kertaa paremmin. Hain
vielä lisääkin kääryleitä, mutta tulin
silti vasta kakkoseksi kisassa. Voiton vei sillä kertaa
rinnakkaisluokan Juha, joka pystyi pureskelemaan suussaan viittä
käärylettä yhtä aikaa.
Juha on muuten nykyään
taksikuski pääkaupunkiseudulla. Hänellä on
autossa suolasirotin mukana siltä varalta, että grillin
makkaraperunoissa ei ole tarpeeksi makua.
Katselin tuossa noita Tiehallituksen
kelikamerakuvia ympäri Suomen, tekisi kyllä mieli lähteä
hiihtämään. Tai laskettelemaan. On se lumi vaan hieno
elementti. Pekingin lähistölläkin on kuulemma jokunen
”laskettelukeskus”, joissa pääsee mäkeen.
Uskoisinpa, että tulee talvella käytyä katsastamassa
paikat.
Aika hyvin (ja hyviä) on tullut
kommentteja tuohon eiliseen galluppiin. En vielä ala ruotimaan
niitä, palaan asiaan huomenna tai ylihuomenna. Kommenteista on
kuitenkin helppo huomata, miten paljon voi lukea rivien välistä.
keskiviikko, 1. marraskuu 2006
Kommentit