Heidi Kyrö laulaa kappaleessaan Sun Suomineitos oon, että hän on sitä Suomineitoutta Kotkasta Kuusamoon. Minkä takia ainoastaan Kuusamon korkeudelle asti? Eikö Heidin hissi nouse ylemmäksi, vai eikö Kuusamoa pohjoisempana ole enää Heidille varteenotettavia Suomipoika-kandidaatteja?

Heidihän on Kemin tyttöjä. Kotkasta Kuusamoon on muuten maantietä pitkin 753 kilometriä, linnuntietä varmasti vähän lyhempi. Kotkasta Kemiin on vain 690 kilometriä. Jos minä olisin Heidi Kyrö ja asuisin vaikkapa Hämeenlinnassa, niin en kyllä lupailisi noin suurien etäisyyksien Suomineitoutta. Vaan minäpä en ole Heidi Kyrö. Mutta Heidin mielestä matkalla Kuusamoon, Oulun jälkeen seuraava rasti on Inari. Hei jotain rajaa näihin sanotuksiin! Pliis...


Heidi Kyröhän on muuten nuoresta iästään huolimatta ehtinyt julkaista jo Heidi Kyrön Parhaat-levyn. Itseasiassa se on kahdenkymmenen kappaleen paketti Heidi Kyrön parhaita kappaleita. Kuunteluelämystä heikentää ainoastaan se tosiseikka, että kappaleiden välissä on tauot. Jaa että milloin Heidi on julkaissut tuon levyn? Jo vuonna 1997! Ai nou, jo kymmenen vuotta sitten! Eikä siinä vielä kaikki; vuonna 2003 ilmestyi Heidiltä Kaikki Parhaat-tuplalevy, jossa sitten on ihan kaikki parhaat. Jotenkin tulee mieleen Mikko Alatalo...


Niin, rouva sieltä takarivistä! Teillä näyttäisi olevan taas asiaa. Olkaa hyvä!


-Niin, hyvää päivää tillinvartta, kuten me marttakerhossa tapaamme sanoa! Terveisiä vaan Jorma Pulkkiselle! Otin osaa Ruutuysiin vuonna 1988, mutta onni ei ollut sillä kertaa myöten. Reenasin kovasti uutta yritystä silmällä pitäen, mutta nyt äskettäin huomasinkin, että Ruutuysi on lopetettu! Täysin mitään etukäteen ilmoittamatta! No mutta, minullahan oli asiaakin. Olen nimittäin se sama rouva sieltä Maaningalta, joka kerran aiemminkin avasi suunsa. Me täällä takarivissä aloimme miettiä Heidi Kyrön parhaita kappaleita, mutta emme saaneet kovinkaan montaa kasaan. Aloimme jo epäillä muistiamme, mutta sitten muistimme Keltaisen kansitakin.


Niin, kukapa ei muistaisi sitä kappaletta... Se tuo monelle mieleen hyviä muistoja. Minä menetin poikuuteni sen kappaleen tahdissa.

-Ja minä löysin viidenkymmenen markan setelin Lomakouheron lattialta, kun kompastuin portaissa. Ostin sillä rahalla itselleni keltaisen kansitakin. Oi, se on hyvä takki, se on minulla käytössä edelleen kevättakkina. Kunpa purjehduskengät olisivat yhtä kestäviä kuin kansitakit!

No nyt meillä aihe karkaa taas alkuperäisestä viitekehyksestä, eli Heidi Kyröstä. Urbaanilegenda kertoo, että Heidin etunimi olisi Sirpa. Sirpa Kyrö taas nimenä on senlaatuinen, että ei siinä ole vanhemmat ajatelleet ensinkään.


-Nyt en ymmärtänyt... No mutta siitä Ruutuysistä vielä sen verran, että terveisiä televisiopäättäjille, että kyllä varmasti olisi miljoonittain katsojia ohjelmalle, jos sitä alettaisiin esittämään uudestaan. Puhun varmasti Suomen enemmistön puolesta, kun sanon, että Ruutuysille löytyy tilausta. Mieheni tapaa sanoa aina lauantai-saunan jälkeen, että...


Anteeksi rouva, mutta nyt on pakko lopetella. Kertokaa juttu loppuun sitten seuraavalla kerralla. Jollen nyt heti lopeta, vuodatus.net on pakko muuttaa ripuli.netiksi, niin pitkä tästä jutusta taas tuli.