Yleensä tulee valitettua asioiden toimimattomuudesta tai muista epäkohdista täällä Kiinanmaalla, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. On tässäkin maassa omat hyvät puolensa, joita ehkä tulee joskus Suomessa sitten kaipaamaan.

Kiinalainen ruoka on hyvää. Kuten aikaisemmin olen todennut, kaikkeen tottuu paitsi yhteen asiaan; jääpuikkoon perseessä. Se ehtii sulaa ennen kuin siihen tottuu. Tällä perusteella myös kiinalaiseen ruokaan tottuu. Ja ainakin me olemme tottuneet hyvin. Ruoka ei ole yksitoikkoista, se on sopivasti maustettua, sopivan kevyttä, maukasta ja ehkä jopa terveellistä.

Auton tankkaaminen on mukavaa touhua; ajat vain mittarille ja sanot letkunjatkeelle, kuinka paljon haluat menovettä tankkiin. Autosta ei tarvitse nousta ollenkaan. Tankkauksen aikana voi vaikka tyhjentää roskat ja tuhkakupin sisällön maahan, siis auton ulkopuolelle.

Kerran näin muuten todella kummallisen tapauksen. Asiakas jutteli tankkaajan kanssa tankkauksen aikana. Kun tankki oli täysi, työntekijä otti pistoolin ja pisti sen takaisin mittariin. Siinä samalla bensaa roiskui oikein kunnolla asiakkaan housuille. Asiakkaalla ei oikein ilmekään värähtänyt, vaikka housut varmasti haisivat reippaasti bensalle.

Ravintoloissa ja kaupoissa saa palvelua. Palvelun laatu voi olla niin ja näin, mutta ainakin asiakkaana voit sanoa, mitä haluat ja miten haluat. Nokka pystyssä olevat tarjoilijat tai myyjät työskentelevät yleensä hip ja cool-paikoissa, joista minä pysyn kaukana. Ravintolassa ei tarvitse kuin vähän nostaa sormea, niin jo on tarjoilija paikalla. Rossot voisivat ottaa oppia täältä. Vaatekaupoilla sinua tulee varmasti joku auttamaan vaatteiden etsimisessä. Jotkut voivat pitää tätä ärsyttävänä, mutta minusta se on hyvää palvelua. Myyjälle voi aina sanoa, että tässä ollaan vain katselemassa.

Kiinalaiset ehkä suhtautuvat normaalin epäluuloisesti ulkomaalaisiin, mutta he eivät ainakaan näytä sitä samalla tavalla kuin ihmiset Suomessa. Kadulla saa kulkea ihan rauhassa, eikä asioiden hoitaminen ole näkyvästi vaikeampaa vaaleammalla naamanvärillä. Erona tietysti Suomeen on se, että tänne tulevat ulkomaalaiset ovat omillaan toimeen tulevia ihmisiä, eivät pakolaisia.

Tämä ei varsinaisesti ole Kiinan ansiota, mutta ainakin meidän perheestä on tullut paljon tiiviimpi. Ehkä se, että ollaan täällä vieraassa maassa ihan keskenämme, eikä sukulaisia ole jatkuvasti häiritsemässä, on vahvistanut meidän perheen välejä. Kaiken vapaa-ajan, mitä vaimollakin on, vietämme mielellään yhdessä. Isompia riitoja ei ole ollut, eikä myöskään kriisejä. Otto tykkää, kun ainakin toisella vanhemmalla on aikaa. Yhdessä on mukava tehdä kaikenlaista kivaa, eikä viikonloppujen stressistä ole tietoakaan. Suomessa oli työviikon jälkeen edessä asunnon siivous, ja sitten koko viikonloppu piti juosta sukulaisissa ja kavereilla. Täällä on ollut pakko rauhoittaa tahtia ja se on tehnyt hyvää. Toivottavasti sitten Suomeen palatessakin osaa jatkaa samalla tavalla.

Kylläpä meni tunteelliseksi paskaksi. Tosimiehet ei tämmöisistä kyllä kirjoittele, mutta minä olenkin vain tämmöinen koti-isä. Tosimiehet käy töissä ja seuraa jääkiekkoa.