Yleensä tulee valitettua asioiden
toimimattomuudesta tai muista epäkohdista täällä
Kiinanmaalla, mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
On tässäkin maassa omat hyvät puolensa, joita ehkä
tulee joskus Suomessa sitten kaipaamaan.
Kiinalainen ruoka on hyvää.
Kuten aikaisemmin olen todennut, kaikkeen tottuu paitsi yhteen
asiaan; jääpuikkoon perseessä. Se ehtii sulaa ennen
kuin siihen tottuu. Tällä perusteella myös
kiinalaiseen ruokaan tottuu. Ja ainakin me olemme tottuneet hyvin.
Ruoka ei ole yksitoikkoista, se on sopivasti maustettua, sopivan
kevyttä, maukasta ja ehkä jopa terveellistä.
Auton tankkaaminen on mukavaa touhua;
ajat vain mittarille ja sanot letkunjatkeelle, kuinka paljon haluat
menovettä tankkiin. Autosta ei tarvitse nousta ollenkaan.
Tankkauksen aikana voi vaikka tyhjentää roskat ja
tuhkakupin sisällön maahan, siis auton ulkopuolelle.
Kerran näin muuten todella
kummallisen tapauksen. Asiakas jutteli tankkaajan kanssa tankkauksen
aikana. Kun tankki oli täysi, työntekijä otti
pistoolin ja pisti sen takaisin mittariin. Siinä samalla bensaa
roiskui oikein kunnolla asiakkaan housuille. Asiakkaalla ei oikein
ilmekään värähtänyt, vaikka housut varmasti
haisivat reippaasti bensalle.
Ravintoloissa ja kaupoissa saa
palvelua. Palvelun laatu voi olla niin ja näin, mutta ainakin
asiakkaana voit sanoa, mitä haluat ja miten haluat. Nokka
pystyssä olevat tarjoilijat tai myyjät työskentelevät
yleensä hip ja cool-paikoissa, joista minä pysyn kaukana.
Ravintolassa ei tarvitse kuin vähän nostaa sormea, niin jo
on tarjoilija paikalla. Rossot voisivat ottaa oppia täältä.
Vaatekaupoilla sinua tulee varmasti joku auttamaan vaatteiden
etsimisessä. Jotkut voivat pitää tätä
ärsyttävänä, mutta minusta se on hyvää
palvelua. Myyjälle voi aina sanoa, että tässä
ollaan vain katselemassa.
Kiinalaiset ehkä suhtautuvat
normaalin epäluuloisesti ulkomaalaisiin, mutta he eivät
ainakaan näytä sitä samalla tavalla kuin ihmiset
Suomessa. Kadulla saa kulkea ihan rauhassa, eikä asioiden
hoitaminen ole näkyvästi vaikeampaa vaaleammalla
naamanvärillä. Erona tietysti Suomeen on se, että
tänne tulevat ulkomaalaiset ovat omillaan toimeen tulevia
ihmisiä, eivät pakolaisia.
Tämä ei varsinaisesti ole
Kiinan ansiota, mutta ainakin meidän perheestä on tullut
paljon tiiviimpi. Ehkä se, että ollaan täällä
vieraassa maassa ihan keskenämme, eikä sukulaisia ole
jatkuvasti häiritsemässä, on vahvistanut meidän
perheen välejä. Kaiken vapaa-ajan, mitä vaimollakin
on, vietämme mielellään yhdessä. Isompia riitoja
ei ole ollut, eikä myöskään kriisejä. Otto
tykkää, kun ainakin toisella vanhemmalla on aikaa. Yhdessä
on mukava tehdä kaikenlaista kivaa, eikä viikonloppujen
stressistä ole tietoakaan. Suomessa oli työviikon jälkeen
edessä asunnon siivous, ja sitten koko viikonloppu piti juosta
sukulaisissa ja kavereilla. Täällä on ollut pakko
rauhoittaa tahtia ja se on tehnyt hyvää. Toivottavasti
sitten Suomeen palatessakin osaa jatkaa samalla tavalla.
Kylläpä meni tunteelliseksi
paskaksi. Tosimiehet ei tämmöisistä kyllä
kirjoittele, mutta minä olenkin vain tämmöinen
koti-isä. Tosimiehet käy töissä ja seuraa
jääkiekkoa.
tiistai, 6. helmikuu 2007
Kommentit