Esko ja Sirpa ovat saapuneet vierailulle entiseen kotimaahansa, Suomeen. Kolmen vuoden aikana on maa ehtinyt muuttua paljon. Mutta niin ovat myös Esko ja Sirpa. Heistä on tullut kansainvälisempiä.

-Eskoseni, tunnetko olosi kotoisaksi täällä entisten maanmiehiesi seassa, isiemme maassa, Sirpa kysyi.
-Voi Sirpa rakas, tuo on vaikea kysymys, Esko vastasi. Tiedät, että isiemme maahan saapuminen on minulle kova pala. Jouduimme luopumaan niin monesta asiasta polttaessamme sillat takanamme. Entisestä elämästä meillä ei ollut muuta muistuttamassa, kuin toisemme. Mutta se riitti.
-Olet oikeassa. Yhdessä selvisimme kulttuurishokin aiheuttamasta henkisestä lamakaudesta, syömishäiriöstäni, alkoholiongelmastasi, uhkapeliongelmastasi, pornoriippuvuudestasi, sekä rasvaimuni jälkeisistä komplikaatioista. Vaikeudet ovat kasvattaneet meistä vahvempia ihmisiä.
-Ihan miten haluat, rakkaani. Minä en tosin pidä noita luettelemiasi ongelmia ongelmina minulle. Olen sinut omien heikkouksieni ja vahvuuksieni kanssa. Mielestäni noista asioista ongelman halusi kehittää vain se naapurin psykiatrinretale. Hän halusi vain tuhota avioliittomme.
-Rakas, riippuvuuden ensi oire on ongelman kieltäminen! Olet vielä keskellä paranemisprosessia. Mutta minä olen valmis auttamaan sinua toipumisessa, Sirpa lupasi.
-Armaani, kerropa minulle, miten sinä voit auttaa minua ongelmissa, joita minulla ei ole?
-Lupaan tukea sinua ponnisteluissa parempaan elämään ja itsesi kunnioittamiseen. Olet ansainnut sen, olet sen itsellesi velkaa. Olet sijoittanut suuren summan pääomaa elämäsi osakerahastoihin. Nyt jos koskaan sinun on aika kerätä erääntyneet saatavat henkiseksi pääomaksesi.
-No, osasit kyllä esittää asian minun kannaltani parhain päin. Uskon kohtaloni sinun käsiisi, Esko myöntyi.
-Oi, olen niin onnellinen puolestasi, Esko!
-Niin minäkin sinun! Vaikka elämämme on ollut yhtä vuoristorataa, on rakkautemme vakaata. Rakkautemme on kuin humiseva harju, jota maa-ainesten hyötykäyttö ei ole vielä turmellut. Olen lukenut monista suurista rakkaustarinoista, jotka ovat kuitenkin kariutuneet, koska osapuolet ovat joutuneet luopumaan omista unelmistaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Jani ja Susanna Sievinen. Tässä tapauksessa Susanna oli se harju, josta otettiin maa-aineksia Janin uintiuran kustannuksella. Kun toinen joutuu luopumaan osasta itseään, maisema turmeltuu peruuttamattomasti. Myöhemmät maisemoinnitkaan eivät tuo mennyttä takaisin. Loppujen lopuksi siirrymme aina vain uusiin harjuihin ja hylkäämme vanhat turmeltuneet paikat käyttökelvottomina.
-Olet todella miettinyt asioita, Esko. Viitekehyksesi antaisi aihetta myös syvempään keskusteluun, Sirpa tuumasi.
-Tärkeintä on ylläpitää keskustelua. Vain sillä tavalla pidämme toisemme yhdenvertaisina, emmekä ajaudu parisuhteen pahimpiin sudenkuoppiin, Esko luennoi.
-Parisuhteen yksi kulmakivistä on juuri keskustelu. Juuri se onkin ollut yksi vahvoista alueistamme. Ylläpidämme keskustelua parisuhteemme vuoksi. Tiedän, että siinä vaiheessa kun ei ole enää mitään sanottavaa, on rakkauden lähtölaskenta alkanut.
-Totta! Uskon, että olemme ulkomailla oppineet kansainvälisempään rakkauteen. Olemme oppineet arvostamaan asioita, joita ennen ylenkatsoimme. Olen oppinut arvostamaan myös sinua aivan eri tavalla, Sirpaseni! Näen sinut nykyisin aivan eri valossa. Vuosia sitten sinua valaisi 40 watin himmeä lamppu, nykyisin loistat 60 watin kirkkaan kynttilälampun valossa. Olet löytänyt sisäisen hohteesi, joka ilmentyy kauneutesi kasvuna. Estojesi kylmät kalterit ovat poistuneet intohimomme ja rakkautemme tieltä. Olemme vapaita liikkumaan rakkauden tantereilla, erotiikan vainioilla. Käymme ahon laitaa, sinä ilman paitaa. Kukaan ei katso meitä, kun teemme matkaa. Kuulemme vain suvituulen kutsun, se kutsuu meitä mukaansa.
-Voi Esko, puit jälleen tilanteen sanoiksi! Mutta myös sinä olet löytänyt oman itsevarmuutesi niin rakastajana, kuin perheen päänäkin. Pidät ohjaksia tiukasti käsissäsi, varmalla mutta hellällä otteella. Olen kuin valjastettu tamma allasi, raippasi määrää tahdin. Antaessasi pohjetta lähden kiitolaukkaan, värisen kuin Hanna Ekolan ääni kappaleessa Villihevosia. Kuljen pitkin piirtämiäsi suuntaviivoja elämän valtateillä ja parketeilla. En koskaan tule eksymään, sillä sinä ohjaat tietäni.
-Siitäpä tulikin mieleeni, että olisiko meidän pitänyt kääntyä tuosta edellisestä risteyksestä, Esko kysyi.
-Mitä siinä risteyksessä luki?
-Lepsämä 18.
-Sitten olemme ajaneet ohi, Sirpa vastasi. Luulin sinun tietävän reitin perille.
-Voi rakkaani, osaan hahmottaa rakkauden suuntaviivat ja navigoida parisuhteen ristiaallokoissa, mutta vieraalla paikkakunnalla luotan Tiehallituksen vahvistamiin tiekarttoihin ja Nokian nastarenkaisiin. Ja kyllähän se on niin, että kun on Finnairin kone ja Aurinkomatkojen järjestämä Kanarianmatka, niin homma toimii!
-Oi Esko, sinä pelaat aina niin varman päälle. Leipomon tulipalonkin sinä olit suunnitellut niin tarkasti etukäteen. Edes vakuutusyhtiön lähettämä yksityisetsivä ei ole saanut kaivettua palon todellista syytä esille. Mahtoivat he siellä vakuutusyhtiössä ihmetellä, kun kirjoitit korvaushakemukseen epäileväsi palon syttyneen kuumana roihuavan rakkautemme vuoksi, Sirpa hykerteli.
-Niin, rakkautemme todellakin hehkui kuumana tuolloin. Piirakkalinjamme uunit lämpenivät parhaimmillaan 300 asteeseen, mutta kyllä sinun piirakka oli vielä kuumempi!
-Voi kamala sinua Esko, olet tavattoman hävytön välillä kielenkäytöltäsi! Mutta rakastan sitä, kun puhut tuhmia. Uskoakseni avoin suhtautuminen eroottisesti vapaaseen sanastoon on auttanut suhteemme onnistumisessa. Kahdenkeskisessä kommunikoinnissamme ei ole tabuja. Voimme keskustella mistä tahansa.
-Niin voimme, toisin kuin siskosi kanssa. Tiedät, että tämä vierailu tulee olemaan minulle todella vaikea. En kykene kommunikoimaan hänen kanssaan, Esko valitteli.
-Teen parhaani, että sinä tuntisit olosi mukavaksi, Sirpa lupasi. Yhdessä olemme vahvoja!