Eilisen merkinnän jälkeen nimimerkki H. Moilanen Marylandista kyseli, mikä minulla on? Emmä tiiä. On jotenkin niin ristiriitainen olo. Toisaalta täällä oleminen ja eläminen on melko leppoisaa, mutta toisaalta tämä on niin kuin, niin kuin, niin kuin... En keksi nyt mitään hyvää kielikuvaa. Siis tämä on yhtä kärsimystä. En tiedä, ehkä nyt vaan kulttuurishokki iskee päälle ja pahasti.

Alkuun kaikki oli tietysti uutta ja jännittävää, eikä aika käynyt pitkäksi. Nyt vaan alkaa kaikki asiat ärsyttämään ja sehän tietysti paisuttaa sitä vehjettä tuossa otsalla. Toisaaltahan se on hyvä asia, koska silloin pussit nousevat siinä samalla aavistuksen verran ylöspäin ja näen hieman paremmin eteeni. Tämä näin vertauskuvallisesti ilmaistuna, eli asioita alkaa nähdä uudella tavalla.


Appiukko saapuu huomenna aamulla. Sitä tässä nyt riemulla odotellaan. Olen käynyt jo ostamassa kaupasta pari laatikkoa kaljaa ja viskiä. Konjakkia en taida raaskia juottaa sille. Se olisi vähän kuin heittäisi helmiä sioille. Ei maar, appiukko on hieno mies. Hänenlaistensa ansiosta meillä ei ole routakuoppia eikä talvella liukasta. Tai siis teillä. Meillä täällä on. Tai appiukkohan on eläkkeellä, kai ne asiat hänen mielestään on nykyisin ihan rempallaan.


Jostain syystä täällä ollessa on alkanut taiteellinen puoli pyrkimään esiin. Tämän uusmodernin blogitaiteilun lisäksi minulla on alkanut runosuoli pulppuamaan. Olen kirjoitellut pöytälaatikkoon jokusen runonpätkän aikani kuluksi, mutten kyllä aio niitä ikinä julkaista. Niin älkää muuten kertoko sitten kenellekään tästä, tämä oli täysin luottamuksellista. Runojen kirjoittelu on vähän semmoisten nonparellipoikien juttuja...


Ei niitä runoja muuten nykypäivänä enää mihinkään pöytälaatikkoon kirjoitella. Tietokoneelle olen niitä naputellut ja siellä ne pysyy. Se on vain semmoinen sanonta. Sanonnat ovat pääosin kyllä suoraan sanottuna vanhanaikaisia. Tietääkö kukaan muuten mitään uusia sanontoja? Lisätään nyt vielä, että hyviä uusia sanontoja. Itselle ei tule juuri muuta mieleen, kuin että kaikki käy, paitsi pyörö-ovissa hiihtäminen, tai että pyörii kuin ryssä Anttilassa. Ai niin, mutta nämähän eivät olleet hyviä...


Jyväskylässä pohditaan, pitäisikö kuntalaisten saada parisuhdekriisissä käyttöönsä parisuhdeseteli. Parisuhdesetelillä voisi ostaa yksityisten terapeuttien palveluja. Idea on hyvä. Voikohan seteliä käyttää thai-hierontaan tai Jyväshovin sisäänpääsymaksuun?