Vaimo valitteli, kun on peppu niin
kipeä. Ihmekös tuo on, sillähän on kovasti
koulutettuna ihmisenä istumatyö! Ei kai semmoista työtä
ole keksittykään, jossa tärkein työväline ei
kuluisi tai kipeytyisi kovasti. Minulla on semmoinen työ, jossa
tarvii käyttää käsiä ja päätä,
joten nytkin on kädet melko kuivat ja iho rikki, eikä
päänsärkykään ole kovin vieras asia.
Niin että millaanen työ
minulla on? Minä vastailen puhelimeen ja järkkäilen
hommia. Kerään irtonaiset rahat pois kuljeksimasta.Yritän
olla pyllistämättä toiseen suuntaan samalla, kun
kumarran toisaalle. Yritän hoitaa hommat.
Täytyy nyt lisätä vielä
yli kappalehyppäysten, että... Onkohan muuten
kappalehyppäysten sana? Ja onko se yhdyssana? Vai yhdys sana?
Kappale hyppäysten. Höh. Ihan tyhmä juttu!
Niin siis vaimo käski sanoa vielä
näin selän takaa huutaen, että hänen persettä
ei kyllä vedetä mihinkään tämmöiseen
blogihöpötykseen! Eikä kuulemma hänen perseestä puhuttaessa panna sanoja kenenkään suuhun. Kuulemma ihan sama mistä ja kenen
työstä puhutaan, mutta perse pitää jättää
rauhaan! Nämä kirjoitettiin sanelusta.
Enhän minä, rauhan ihminen,
voi vaimoni tahtoa vastaan toimia, vaan on elettävä
niinkuin käsketään. Eli kaikki mitä aiemmin
luitte, ei ole totta. Tai siis julkaisukelpoista. Kyllähän
se perse ihan oikeasti on kipeä, mutta ei sitä saa kuulemma
kertoa kaikille. Naapurille taisin livauttaa... Eli jos nyt tapaatte
tuttavianne, niin älkää kaikesta huolimatta kertoko
kenellekään, että koti-isin vaimon ahteria juilii.
Tuli muuten tässä ihan
yllättäen mieleen, että jos niinkuin näette minua
kadulla, niin pysäyttäkää ja moikatkaa. Ei mitään
erikoisia tervehdyksiä tarvi, ihan joku
perus-anteeksi-kiitos-näkemiin riittää. Tämä
blogitteluhan on sinänsä erikoista, että en yhtään
tiedä, minkänäköistä porukkaa siellä
ruudun takana on. Niin no, varmastihan te kaikki olette kauniita ja
komeita, sillä tuskin näitä juttuja mikään
ruma tai tyhmä lukisikaan. Ei tuntisi semmoista
hengenheimolaisuutta.
Niin siitä tuleekin semmoinen
jännä aatos mieleeni, että vastatkaapa arvon kauniita
ja rohkeat lukijat, että mikä teitä lukijana, tai
ihmisenä mielestänne yhdistää minut teihin? Jos
mikään ei yhdistäisi, niin tuskin olisitte lukeneet
näinkään pitkälle. Eli nyt vastausta
kommenttilaatikkoon ja parhanneidenvastanneidenkesken arvotaan
Zastavan taka-akseli ja sitten vielä yllätysakseli!
Se muuten jäi edellisestä
blogauksesta mainitsematta, että vanha suomalais-ugrilainen
sanontahan menee muistaakseni näin, että ”kun setä
tulee tätiin (das ist GUT), niin ei täti jatkossa tuu
hätiin..
sunnuntai, 27. tammikuu 2008
Kommentit