Se olisi kuulkaas viikonloppu taas edessä! Viikonloppu on päivistä parhain, silloin vietetään laatuaikaa. Ja kuukauden päästä on muuten jouluaatto. Miettikääpäs sitä, alkaa kohta olla kiire jo joululahjojen ostamisen kanssa. Minä olen ulkoistanut lahjojen oston, vaimo saa hoitaa sen. Lahjojen ostaminen on ihan perseestä.

Olemme vaimon kanssa pohtineet joulukuusen ostamista. Voi kuinka se oli helppoa Suomessa hankkia joulukuusi... Yöllä käytiin vaan hakemassa huoltoaseman pihasta myyntivarastosta paras päältä. Tai jos halusi liikuntaa, niin sitten jostain maaseudulta metsästä. Kaupungin metsissähän ei ole enää kunnon kuusia, ne on kaikki jo varastettu. Maaseudulla kuitenkin riittää varastettavaa.

Nyt täytyisi päättää, ostetaanko oikea kertakäyttöinen, vai muovinen monivuotinen kasvi? Onko lukijoilla kokemuksia jommastakummasta? No, siitä oikeasta kuusesta on meilläkin kokemuksia, mutta ei kylläkään ostetusta. Sen oikean kuusen hävittäminen olisi kyllä helppoa täällä, sen kun vain viskaa ikkunasta pihalle, 33 kerrosta kyllä hävittää jäljet.

Ei niitä kerroksia oikeasti ole 33. Välistä puuttuu epäonnen lukuja, muistaakseni 2, 4, 12, 13, 14 ja sitä rataa. Vähän kyllä vituttaisikin asua vaikka kerroksessa 14. Siitä tulee mieleeni lähinnä teiniajat. Ja ne ei muuten olleet elämäni parasta aikaa. 33. kerros on ihan hyvä, siitä ei vielä tule muuta mieleen, kuin että siellä kotini on, kuten Randelinin Kake laulaa menevässä rallissaan ”Siellä kotini on.” Terveisiä vaan Kakelle!

Ja Kakesta muuten tulee mieleen Leppänen. Leppänen on aina viimeisenä paikalla tai muuten vaan pihalla. Älkää kysykö miksi, en minä vaan tiedä. Leppänen vaan on semmoinen. Leppänen tykkää banaanista, niillä on aina Tertun kanssa kova tappelu. Ja terkkuja vaan Leppäsellekin! Watch my back sanoi kyttyräselkä!

Täytyy käyttää hyväksi tämä mahdollisuus lähetellä terveisiä, tällä tavalla on kuitenkin melko hyvä mahdollisuus tavoittaa kohderyhmä. Että terveisiä vaan kaikille, tutuille ja tuntemattomille!

Oletteko muuten miettineet terkkujen perimmäistä tarkoitusta? Mitä niillä terveisillä oikein halutaan sanoa? Kun minun käsketään kertoa terveisiä jollekin, minä aina tarkennan terveisten lähettäjältä terveisten sisällön. On nimittäin joskus käynyt niin, että terveisten sävy ei ollut kovin positiivinen. Minä en halua toimia vittumaisten terveisten välittäjänä. Kertokoot itse semmoiset terveiset. Tai niin no, eihän ne sitten enää olisi terveisiä.

Ovatko terveisten lähettäjät laiskoja? Minkä takia muiden pitää morjenstella heidän puolestaan? Nyt kun oikein alkaa miettiä, niin kyllä onkin muuten hävytöntä sakkia nuo terveisten lähettäjät! Paitsi ne, jotka lähettävät terveiset itse, kuten minä. Niin että terveisiä vaan Kakelle, Leppäselle, sekä tutuille ja tuntemattomille.

Ja siellä jo tarkkaavaiset lukijat pohtivatkin, että minkäslaisia terveisiä se koti-isä nyt oikein lähettelee noin isolla jakelulla? No semmoisia terveisiä, että ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun!