Se olisi kuulkaas viikonloppu taas
edessä! Viikonloppu on päivistä parhain, silloin
vietetään laatuaikaa. Ja kuukauden päästä on
muuten jouluaatto. Miettikääpäs sitä, alkaa kohta
olla kiire jo joululahjojen ostamisen kanssa. Minä olen
ulkoistanut lahjojen oston, vaimo saa hoitaa sen. Lahjojen ostaminen
on ihan perseestä.
Olemme vaimon kanssa pohtineet
joulukuusen ostamista. Voi kuinka se oli helppoa Suomessa hankkia
joulukuusi... Yöllä käytiin vaan hakemassa
huoltoaseman pihasta myyntivarastosta paras päältä.
Tai jos halusi liikuntaa, niin sitten jostain maaseudulta metsästä.
Kaupungin metsissähän ei ole enää kunnon kuusia,
ne on kaikki jo varastettu. Maaseudulla kuitenkin riittää
varastettavaa.
Nyt täytyisi päättää,
ostetaanko oikea kertakäyttöinen, vai muovinen monivuotinen
kasvi? Onko lukijoilla kokemuksia jommastakummasta? No, siitä
oikeasta kuusesta on meilläkin kokemuksia, mutta ei kylläkään
ostetusta. Sen oikean kuusen hävittäminen olisi kyllä
helppoa täällä, sen kun vain viskaa ikkunasta pihalle,
33 kerrosta kyllä hävittää jäljet.
Ei niitä kerroksia oikeasti ole
33. Välistä puuttuu epäonnen lukuja, muistaakseni 2,
4, 12, 13, 14 ja sitä rataa. Vähän kyllä
vituttaisikin asua vaikka kerroksessa 14. Siitä tulee mieleeni
lähinnä teiniajat. Ja ne ei muuten olleet elämäni
parasta aikaa. 33. kerros on ihan hyvä, siitä ei vielä
tule muuta mieleen, kuin että siellä kotini on, kuten
Randelinin Kake laulaa menevässä rallissaan ”Siellä
kotini on.” Terveisiä vaan Kakelle!
Ja Kakesta muuten tulee mieleen
Leppänen. Leppänen on aina viimeisenä paikalla tai
muuten vaan pihalla. Älkää kysykö miksi, en minä
vaan tiedä. Leppänen vaan on semmoinen. Leppänen
tykkää banaanista, niillä on aina Tertun kanssa kova
tappelu. Ja terkkuja vaan Leppäsellekin! Watch my back sanoi
kyttyräselkä!
Täytyy käyttää
hyväksi tämä mahdollisuus lähetellä
terveisiä, tällä tavalla on kuitenkin melko hyvä
mahdollisuus tavoittaa kohderyhmä. Että terveisiä vaan
kaikille, tutuille ja tuntemattomille!
Oletteko muuten miettineet terkkujen
perimmäistä tarkoitusta? Mitä niillä terveisillä
oikein halutaan sanoa? Kun minun käsketään kertoa
terveisiä jollekin, minä aina tarkennan terveisten
lähettäjältä terveisten sisällön. On
nimittäin joskus käynyt niin, että terveisten sävy
ei ollut kovin positiivinen. Minä en halua toimia vittumaisten
terveisten välittäjänä. Kertokoot itse semmoiset
terveiset. Tai niin no, eihän ne sitten enää olisi
terveisiä.
Ovatko terveisten lähettäjät
laiskoja? Minkä takia muiden pitää morjenstella heidän
puolestaan? Nyt kun oikein alkaa miettiä, niin kyllä onkin
muuten hävytöntä sakkia nuo terveisten lähettäjät!
Paitsi ne, jotka lähettävät terveiset itse, kuten
minä. Niin että terveisiä vaan Kakelle, Leppäselle, sekä tutuille ja tuntemattomille.
Ja siellä jo tarkkaavaiset lukijat
pohtivatkin, että minkäslaisia terveisiä se koti-isä
nyt oikein lähettelee noin isolla jakelulla? No semmoisia
terveisiä, että ei anneta periksi, huumori yllä ja
eikun lisää paskaa housuun!
perjantai, 24. marraskuu 2006
Kommentit